— Ja millä?
— No. Niillä jyvärahoilla. Vai ilmanko edestä sinä luulet minun niitä kirkolle riehuvan.
— Voi tokkiisa! huokasi Kaisu.
— Mitä sinä hohailet? Tämä ei ole synti eikä mikään, että yhteistä tavarata ottaa, kun kerran riehuu ja tekee työtä taloon. Toista on kuitenkin Kerppulan Liisan kähveltäminen! Näitkö sinä ne uudet tasaruutuiset muhrilanka vaatteet?…
* * * * *
Lauvantaina lähti Täperän Heikki tyttärineen kirkolle. Hän kantoi jyväpussin Kuhmoniemen puodin lattialle. Arveli siinä kauppamiehelle: että kyllä se Kerppulan Liisa tekee koloa veljensä jyvähinkaloon.
Tytöt olivat näet selittäneet, että Liisa mokoma oli tuonut pussinsa heidän raahatakseen. Ja Heikki uskoi kuin pyhä poika, että se oli Kerppulan Liisan pussi. Sitten kun hän tuli tyttöjä vastaan maantiellä, häntä vähän pakkasi naurattamaan. Olivat niin pulskia nuo Täperän tytöt uudet jäykät keltaiset huivit päässä. Ja hänellä itsellään oli 5 pennin sikarossi hampaissa. Eihän sitä kirkkoreilassa viitsinyt nurkantakaista polttaa. Talon mies ja vielä vallesmannin pakeille menossa. Oli käskenyt. Mitä lienee asiata?
Mutta tytöt mennä leikuttelivat isossa tyttöparvessa. Oli siinä Kerppulankin Liisa tasaruutuiset vaatteet päällä ja Maukun tytöt, jotka olivat soimanneet, että Täperän tytöt koreilevat lainahetuloissa.
Sillan korvassa tuli vastaan poikalauma. Heiltä tytöt makeisia marnuamaan.
— Ostakoot tytöt kerran vuorostaan meille.