PERTTUNEN
Vaikeatapa tänne olikin osata, kun vastaantulijat lensivät kuin hullut sen suuren varkaan perässä, josta juuri lauloit, eivätkä joutaneet neuvomaan. (Istuu keinutuolissa.)
SELMA
Muistatkos vielä, miten tutustuimme? (Panee kuppeja ja pannun tarjottimelle.)
PERTTUNEN
Muistanpa tietenkin. Sinä olit menossa tuohon naapurikylään laulamaan Sivistysseurain kuvaelmassa. Kun tulin vastaan, virvoittelit sinä maantielle tuupertunutta ukkoa. Minä autoin sinua, ja meistä tuli heti ystävät, avomielisiä kun ollaan. Vai pidätkö minua vielä ystävänäsi?
SELMA (on nostanut tuolin P:n viereen hellan suun eteen ja istuu vastatessaan)
Totta kai! Sinä olet minusta nuoren maamiehen perikuva harmaine nuttuinesi ja pieksusaappainesi, pestyine poskinesi ja kammattuine hiuksinesi olet minun miesihanteeni (silittelee P:n poskea). Mutta kauan sinä olet ollut poissa näkyvistäni. Missä?
PERTTUNEN
Kotona Kalajoella. Heinänteko ja elonkorjuu pidättävät isäntämiestä. (kaivaa taskuaan) Minä olen tuonut sinulle muistoksi tämän äitivainajani kellon perineen. (Ylös.) Huolitkos? (Pistää tytön kaulaan.)