SELMA
Kiitos, kiitos! Tämä on kuin äidiltäni varastettu kello, mutta siinä ei ollut periä. Isäntämiesten lahjat ovat suuria. (Selman epäluulo on herännyt, ovelle koputetaan.)
PERTTUNEN (säikähtäen)
Joko äitisi tulee?
SELMA
Jaa! Manninenpa taisi panna porstuan oven lukkoon? Mutta ei se äiti vielä ole, sillä hänellä on avain. Vieras se on. Manninen istuu tuolla kamarissa ja juo kahvia. (Vie pannun tarjottimella ynnä kupit kamarin pöydälle ja käskee Perttusen istumaan ja juomaan.) Juopas nyt! Minä tulen pian. (Menee, avaa porstuan oven, josta Alapereen Aukusta tulee.)
AUKUSTA
Iltaa!
SELMA
Iltaa! Tapasitteko äitiä?