AUKUSTA
Tapasin. Hän käski sanoa, ettei sinun tarvitse varata kahvia eikä ruokaa. Soiniska syö saarnamiehineen siellä.
SELMA
Jokos seurat sitten loppuivat näin aikaisin?
AUKUSTA
Vasta ovat puhuneet Pere, Penttilä ja Soiniskan pappi, vielä puhuvat Rahikka, Rasi, Runtti ja Rappi, niinkuin pojat veisaavat. Mutta minä luulen, ettei äitisi ole loppuun asti, kun Pennaska on aamupäivällä leiponut ja seuratupa on kuuma kuin pätsi. Voi Antti ja Taavetti, kuinka kauheasti ne pääuskovaiset olivat riemussa! Nenolaiskakin konttasi neulansilmän läpi. Arvaapas, miten se kävi.
SELMA
En arvaa.
AUKUSTA
Hän ryömi tuolinjalkojen välitse, se lihava tyllerö. Kun tuolilla sylitysten istuvat pojat eivät liikahtaneet, tarttui eukko kiinni. Lopulta hän rupesi nipistelemään poikia, ja pojat kiljumaan. Lysti sitä oli suruttoman katsella. Mutta kun meidän vieraskodissamme on kortteeria muiden muassa se konsulin vararouva kaupungista, se Noppa-Katti hyväkäs, täytyi siksikin lähteä jo, sillä se pakana on pitkäkynsinen. (Tekee lähtöä, panee huivin päähänsä, saalin hartioille lattialta.) Kuule. Tiedätkö, mitä tuo ulkoa kuuluva huuto on?