SELMA
Siellä kuuluu ajettavan Perttusta takaa.
AUKUSTA
Niin, sitä suurta voroa. Ihmiset juoksevat pitkin kujia ja lääviä. Hän on viime yönä kierrellyt kirkonkylällä ja ammuskellut nimismiehen akkunoita. Aamulla hän kuuluu Punaisesta mökistä vaimonpuolen puvussa tulleen tännepäin. (Kaivaa povestaan kuvan) Tässä on hänen kuvansa, että tietäisit juosta pakoon, jos eteesi sattuu. Leikkasin tämän Oulun lehdestä. Hän on sievä mies. Branderin mamselli sanoikin: »Minä ottaisin tuon miehekseni, jos ei häntä odottaisi ikuinen kakola».
PERTTUNEN (on Selman ja Aukustan puhellessa avaimillaan aukonut piirongin laatikot, tukkinut taskuunsa lusikoita ja sormuksia sanoen samalla):
Tämä on minun työtäni, tähän minä olen jo lapsena tottunut, kuten veisussa sanotaankin. Varas varastaa morsiameltaankin. (Istuu kahvia juomaan.)
SELMA (katselee kuvaa, kalpenee)
Hiljaa. (Vetää Aukustan ovelle.) Minä luulen, että juuri tämä mies, tämä Perttunen, istuu perikamarissa ja juo kahvia. Menkää ja ilmoittakaa pyytäjille! Minä narraan hänet, koska hän on pettänyt minut, narraan kellariin muka äitiä piiloon.
AUKUSTA
Vai on siellä joku. (Kovasti.) Ei, nyt minä juoksen kotiin. Hyvästi. (Menee porstuaan, palaa takaisin.) Kuule! Kun tulet kaupunkiin, niin soita sieltä uutisia.