SELMA
Ei sitä viitsi, kun se keskuksen akka kaikki kuuntelee ja kaikki kertoo koko kylälle.
AUKUSTA
Ei se enää uskalla. Rouva Setälä paransi hänestä sen taudin. Hän soitti Ouluun ja kertoi salaisuutena muka, että yhtiön johtokunta on tarjonnut hänen hoidettavakseen kaupungin keskuksen, kun tämä Mareliuksen Fiinu kaikki kuuntelee ja kertoo. Se auttoi. Fiinulla on siitä asti ollut pikilappu suulla. Ei. Hyvästi! (Lyö mennessään porstuan oven kiinni.)
SELMA (yksin)
Oletkos siis todellakin sinä Eera Manninen tuo katala Perttunen! Ja tämä kello on varastettu tämäkin. Hyi! (Viskaa uunille.) Malta, malta! Miehet sinä olet aina ja kaikkialla kekuloinut, mutta nainen on heitä ovelampi. Saatpas kokea. (Menee kamariin, kuuluu kolinaa.) Nyt äiti tulee ja Ervinki, se meillä asuva saarnamies. Manninen istuu vain täällä ja juo kahvia, tulen heti. (Menee keittiöön, Perttunen kuuntelee).
SOINISKA
Terveisiä seuroista! Istu Ervinki ja riisu! Hullu se on tuo Pennaska, kun korventaa saarnatuvan kuin saunan. Huhui! (Pyyhkii silmiään.) Ei sinun tarvitse kahvia eikä ruokaa tuoda. Mene maata, tyttö. (Istuu pöydän päähän, nostaa 2 pikaria ja pullon kaapista.) Tuossa Ervingillekin vähän sydämen vahvistusta. (Juovat molemmat, Soiniska riisuu kengät ja hameet.) Juo pullo tyhjäksi, muuten vilustut hikeiltyäsi hirveästi. Mutta ei sinun tarvitse tästä seuroissa saarnata. Minulla on tilkka takana alituisen koliikini vuoksi. Pahe sinä maata tuohon sänkyyn. Minä menen tuonne uunille. (Kiivetessään.) On täällä tilaa sinullekin. Jos rupeaa vilustamaan täi haluttamaan, niin kämmi tänne, kuten ennenkin eräillä kerroilla.
ERVINKI
Kyllä, kyllä, jahka Selma nukkuu. (Panee maata.)