SELMA (on kuunnellut oven raosta, Perttuselle)
Uskooko Manninen, että tuo Ervinki rietas tulee tänne reistailemaan heti, kun äiti nukkuu. Se kiusaa minua.
PERTTUNEN (kattelee)
Mutta pääseekös sieltä varmasti ulos?
SELMA
Vielä häntä kysyy. Pian nyt! (Perttusen laskeuduttua alas Selma vetää portaat ylös, mutta jättää luukun auki) Ei saa ennen ovea survoa, kuin äiti nukkuu, minä ilmoitan. (Vähentää vaatteita, vetää ikkunaverhot kiinni.)
ERVINKI (nousee ylös, riisuu alusvaatteilleen ja hiipii kamariin kääry kädessä)
Sst! Hiljaa, Selma! Tässä sinulle tuon pienen — — — (Putoo samassa luukusta kellariin.) Mitä pirun vehkeitä tämä?
SELMA (sulkiessaan luukun)
Olkaa siellä, mokomat sulhaset, älkääkä huutako, ettei äiti herää. Minä lähetän vahtimiehet Perttusta kiinni ottamaan. (Kuuluu kolkutusta ulko-ovelta.) Nyt ne tulevat! (Menee avaamaan)