SUVELIINI
Eihän sinun tarvitse omaasi antaa niinkauan kuin me elämme. Jos ei liittomme tule siunatuksi perillisillä, niin annetaan kuollessamme mitä jää. Eeva, Eeva! (tavoittelee kättä.)
SAKARI
Sisään nyt, Kerttu, on taottava, kun rauta on kuuma. (Kerttu pysähtyy piisin eteen.)
EEVA
Kerttu. Voitko ajatella! Suveliini on asiaa ajatellut. Teistä ei tulekaan paria; hän vakuuttaa, että me kaksi, hän ja minä, sovimme paremmin pariksi. Mitäs sanot? Häh!
KERTTU
Ha, ha, haah! Se on tosiaankin jalo teko. Minä luulin, että Suveliini tahtoo naida minut testamentin takia. Nyt huomaan olleeni paha teitä kohtaan, Suveliini, joka otatte sen, jolla ei enää mitään ole ja on lisäksi paljon vanhempi ja luovutte minusta, joka olen nuori, rikas ja punaposkinen. Se teko (ivalla) todistaa todellista itsensäkieltämisen konstia.
SAKARI (Mikolle, joka on tullut välikköön)
Mene sisälle, sinua tarvitaan.