EEVA
Mitä sinä sille akkunalle mutiset?
SUVELIINI (nousee, kävelee pitkän ajan kiivaasti etualalla, naurahtaa sitten ja astuu pöydän päähän Eevan eteen)
Eeva! (Istuu vastapäätä tavotellen Eevan pöydällä olevia käsiä.) Minä en ole enää siinä iässä, että ottaisin huomiooni vain ulkokuoren. Siksipä olenkin usein aprikoinut, että me sitä hyvin yhteen sopisimmekin, nimittäin jos sinä tahdot vielä naimisiin joutua. Me (saarnaten) voisimme paljon parantaa syntistä maailmaa (Eeva kääntyy inholla hänestä) ja kasvattaa hyvin jälkeläisiämme. (Kerttu ja Sakari nauravat usein ovenraossa.)
EEVA (katkerasti hymyillen)
Mutta, hyvä Sylvester Suveliini. Nytkös sinä kosit minua, vaikka olet täällä vuoden sanonut juosseesi Kertun takia! Ajattele, miten surulliseksi hänet saatat.
SUVELIINI
Viis minä hänestä ästimeeraan! Hän on nuori ja saa vielä vaikka viistoista.
EEVA
Tyttökö, jolla ei mitään ole? Omanvoiton pyyntö on nykyjään hirveä.
Mutta eihän minullakaan mitään ole.