SUVELIINI (huokaa, katsoo ulos)
Niin sinä puhut. En mitään saanut. Hän ei enään tuntenut ketään.
EEVA
Siinäpä nähdään taas, kuinka hyvä on ajoissa toimittaa talonsa lähtöään varten. Minä olen sitä paljon ajatellut näinä viime päivinä.
SUVELIINI
Vai olet! hömk, hömk!
EEVA
Olen oikein. (Istuu penkin päässä kädet pöydällä.) Monasti luulee tehneensä paraansa, mutta kun miettii enempi, niin selviää, että olisi voinut tehdä vieläkin paremmin. Silloin ei saa maallista etuaan ottaa lukuun etenkin kun saa kuulla, kuinka monia tuhansia ja taas tuhansia istuu kuoleman varjojen maassa ja pakanuuen pimeydessä. Ja kun minun nyt ei tarvitse Kertun tulevaisuutta murehtia, koska sinä niin kauniisti lupasit hänestä huolet kantaa, niin olen luovuttanut koko omaisuuteni sisä- ja ulkolähetyksellemme. Enkö ole sinustakin tehnyt jalon teon?
SUVELIINI
Meidän tulee ensin muistaa niitä, jotka lihan puolesta ovat meitä lähinnä. (Ääni on kiihtynyt.)