SAKARI
Valhe! Harvoinpa sinä minun valheillani olet kenkäsi rikki travannut! Eeva on hurskas leski, ja siksi sai rukoushuone kolmekymmentätuhatta ja hottentottilähetyksenne kymmenentuhatta. — — — Mutta kyllä hän yhtäkaikki olisi voinut Kertulle jotain määrätä, vaikkapa vain sen summan, minkä Lempi Ovensuu sinulta vaatii, ennenkuin kihlasi takaisin antaa. (Edellinen sanotaan ikäänkuin sivumennen ja tuttuna asiana.)
SUVELIINI
Helvettiäkö se Lempi ja sen kihlat sinuun kuuluvat! (Nousee kävelemään, istuu sitten akkunasta tuijottamaan.)
SAKARI
Ei kuulukaan. Mutta (taputtaa Suveliinia olalle) älä viitsi kiroilla, sinä herännyt sielu toisen heränneen huoneessa. Mutta unohdanpa silitysrautani, se on varmaan tulipunaisena jo. (Menee välikköön, puhuu siellä.) Mene nyt sisään, Eeva; kauppias halkeaa suuttumuksesta ja kiroilee itsensä kadotukseen. Mutta anna oven jäädä raolleen, niin toinen meistä astuu avuksesi tarvittaessa.
KUUDES KOHTAUS.
Suveliini ja Eeva.
EEVA
Tulitko ajoissa ja saitko pehmitetyksi sen kivisydämen? Ahneus on kaiken pahan alku.