VIIDES KOHTAUS.
Sakari ja Suveliini (viimemainittu tulee happamennäköisenä).
SAKARI
Tässä minä juon onneksesi. Maljasi! (Istuu.) Sinä saat hiivatin korean tytön. Mutta kyllä sinä itsekin vielä miehestä käyt, vaikka oletkin jo viisissäkymmenissä. Sinulla on vielä nuorekas korporatsuuni eli mikä se on sinun ranskallasi! Niin, niin. Onni yksillä, kesä kaikilla. Kertulle kävi paremmin kuin hyvin, kun saa miehen, joll' on rauniot rahoina, pikku kivet penninkeinä. Mutta itsepäs hän ei tulekaan rahapusseihinsa kompastumaan.
SUVELIINI (Katsoo syrinkarein)
Mi, mi, mitä! Mitä sinä meinaat insignamenteilläsi? Hänhän juuri perii
Eevan talon ja tavarat?
SAKARI
Mi, mi, mitä! Mitä sinä höpiset, sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa? Eevahan on polttanut sinun sepittämäsi jälkisäädöksensä ja kirjoituttanut lukkarilla uuden.
SUVELIINI
Se on helv… (katkaisee) — Helsingin valhe se! (putoa keinutuoliin istumaan ja kääntää sen päin akkunaa, jonka ruutuja neuvotonna koputtelee.)