Kauvan mietittyään ja juonia pidettyään, päättää Bocchus viimein,
Sullan mieltä noudattain, jättää Jugurthan hänelle, ja se
tapahtuukin. Hänen seuralaisensa surmataan, ja hänen itsensä viepi
Sulla vankina Mariolle……………………………………… 113.
Samaan aikaan taistelevat Caepio ja Manlius onnettomasti Gallilaisia vastaan. Italia vapisee. Kun Jugurthan vangiksi ottamisesta tieto tulee Romaan, valitaan Marius poissa ollessaan konsuliksi ja saapi voittomaaksi Gallian. Tammikuun ensimäisenä päivänä hän pitää uljaan triumphi-retken……………………… 114.
C. Sallustius Crispon kertomus Jugurthan sodasta.
I.
Suotta valittaa ihmiskunta luonnettansa, että heikko ja lyhyt-ikäinen sattumus hallitsee sitä enemmän kuin nero. Sillä toisaalta asiaa punniten, et löytäne muuta jalompaa ja ylevämpää, vaan havainnet ihmisluonteelta pikemmin puuttuvan ahkeruutta kuin kykyä ja aikaa. Mutta ihmiselämän johdattaja ja hallitsia on henki, joka, missä se kunniallista tietä pyrkii kuuluisuuteen, on kyllin mahtava ja voimallinen sekä loistoisa, eikä kaipaa onnea; sillä eihän tämä voi kellenkään rehellisyyttä, ahkeruutta ja muita hyviä avuja antaa enemmän kuin niitä poiskaan ottaa. Mutta jos se, pahain himoin orjana ja ruumiin laiskuuteen ja hekumaan heittäytyneenä, kotvasen on nauttinut turmelevaa huvitusta, niin syytetään luonnon heikkoutta, sittenkun voimat, aika ja nero hurjuudessa ovat hukkaan menneet: kukin lykkää syyn itsestään asianhaarain päälle. Vaan jos ihmisillä olisi niin paljon huolta hyödyllisistä asioista, kuin he hartaasti pyrkivät turhain ja mitättömäin, useinpa vielä vaarallistenkin perään, niin heitä ei tapaukset hallitsisi enemmin kuin he niitä, ja he kohoisivat niin suuriksi, että, kuolevaisia ihmisiä ollen, kunnialtaan olisivat kuolemattomat.
II.
Sillä niinkuin ihmissuku on kokoonpantu ruumiista ja hengestä, niin noudattavat kaikki asiat ja kaikki meidän pyrintömme, toiset ruumiin, toiset hengen luontoa. Sentähdenpä katoovatkin kaunis muoto, suuret rikkaudet, vieläpä ruumiin voimakin ja kaikki muut semmoiset ennen pitkää; mutta neron oivalliset teokset ovat kuolemattomat niinkuin henkikin. Vihdoin on ruumiin ja onnen eduilla loppunsa niinkuin alkunsakin, ja kaikki, joka on syntynyt, kuolee, ja joka on karttunut heikkonee; mutta turmeltumaton, kuolematon, ihmissukua hallitseva henki toimittaa ja johdattaa kaikki, eikä ole itse kenenkään vallassa. Sitäpä enemmän onkin niitä kummasteleminen, jotka, ruumiillisiin iloihin taipuvaisina, elävät ylöllisyydessä ja velttoudessa, mutta antavat neronsa, jota parempaa ja jalompaa ei ole mitään ihmisluonnossa, viljelyksen ja vireyden puutteesta riutua pois; semminkin kun hengellä on niin monta moninaista tointa, joiden kautta suurin kuuluisuus voidaan hankkia.
III.
Vaan näistä näyttävät valtio-virat ja päällikkyydet sekä ylipäänsä kaikki huoli yleisistä asioista minusta tähän aikaan vähimmin toivottavilta, kosk'ei kunnolle kunniaa anneta, eikä nekään jotka kavaluudella ovat saaneet vallan käsiinsä, ole hyvässä turvassa ja sen enempää kunnioitetut. Sillä josko voipikin väkivallalla hallita isänmaata ja alamaisia ja rangaista rikoksia, niin on se kuitenkin hankalaa, ollenkin kun kaikki valtiokumoukset peloittavat murhalla, maanpakolaisuudella ja muilla vainotöillä. Jos taasen turhaan kilvottelisi eikä itseään vaivaamalla voittaisi muuta kuin vihaa, niin olisi se peräti mieletöntä tekoa, paitsi jos kellä on häpiällinen ja turmiollinen halu muutamain yksityisten vallalle uhrata oma kunniansa ja vapautensa.