Mutta Engelberg pysyi edelleen totisena. Hän kehoitta” minua ryhtymään hieman toisenkaltaiseen kirjoitustyöhön, jossa luuli joka tapauksessa voivani jotakin hyödyllistä toimittaa. Viittasi minulle nimittäin kotiseutututkimusalaa, jolle nykyään pannaan jo paljon arvoa. Ymmärsin heti tarkoituksen, mutta samalla pelkäsin, että minun hutiloivalla kynälläni siitä hommasta ei tulo mitään. Edelleen sain Engelbergiltä kehoituskirjeen ja ohjeita työhön. — En ryhtynyt. Pelkäsin vieläkin, että siitä ei tule kalua.

Kului vuosi edellisestä, jolloin taas tapasin Eengelbergin Helsingissä. Pelkäsin jo saavani nuhteita, kun en edes ollut yrittänyt. Nyt lupasin totisesti ja päätin vakavasti alottaa työn. Olinpa jo tältä varalta kotikylässäni puhutellut vanhoja miehiä, kuten Juho Kerästä Ollinvaarasta, Antti Oikarista Kääriöstä ja muutamia muitakin. Tärkeitä muistoja sain niinikään pika-ajuri Aabel Toloselta ja Lauri Härköseltä Helsingissä, molemmat entisiä Ristijärven miehiä. Erinomattain Aabelilla olivat muistot kirkkaat vanhoista tapahtumista.

Muistot ja kuvaukset, joita ainoastaan erinäisissä paikoissa on hiukan kunnan arkiston tiedoilla täydennetty ja tarkistettu, eivät valitettavasti käsittele useampia vuosisatoja jälelle päin. Melkeinpä viimeisen vuosisadan jälkimäiselle osalle ne kohdistuvat. Itse puolestani en vielä tätä pidä suurena vikana. Pelkään vieläkin pahempaa. Pelkään sitä, että kertomukset ovat rakentuneet liian kuivaan ja yksitoikkoiseen asuun.

Kuitenkin kun mielestäni olen täten tulevaisuuden varalta yhtä ja toista unhottuvaa talteen saanut, toivon, että työlläni on sittenkin jotakin merkitystä. Jos näet tulevan ja täydellisemmän historian kirjottajalle olen voinut jotakin alustavaa valmista hankkia, ei työni ymmärtääkseni ole ollut aiheeton.

Herra Engelberg on edellä mainitun ohjauksensa lisäksi tasoitellut ja järjestellyt kirjoitelmani, josta kaikesta olen hänelle erittäin kiitollinen.

Ristijärvellä 25 p. heinäkuuta 1912.

Tekijä.

MAISEMIA.

Ristijärven kunnan rajanaapureina ovat Hyrynsalmi, Puolanka, Paltamo, Sotkamo ja Kuhmoniemi ja on näistä kirkolta lukien Hyrynsalmen ja Puolangan rajalle 15, Paltamon 5 ja Kuhmoniemen yli 30 km. Pisimmät perukat ovat Hiisijärvi ja Mustavaara Kuhmoniemen rajamailla. Kartalta katsoen on Ristijärvi vasikannahkan muotoinen, pisimmät niemet poisleikattuina, siis jonkun verran soikea, ei pitkin kantta juoksevaa emävesistöä, vaan poikittain. Pinta-ala on 884.4 neliömetriä, väkiluku oli v. 1910 2.268 henkeä.

Saukkovaara on laajuutensa ja korkeutensakin puolesta Ristijärven mainittavimpia paikkoja. Eipä liioin tarvitse sanoa, että vaara on pohjasta pinnalle asti kivien kanssa muurattua. Pellon ja kaivon tekijät näin vakuuttavat. Saukkovaaran juuret ovat n.s. Kainuun selänteessä Sotkamon nuolella ja vaaran eteläpäässä pistää Paltamon rajan nurkka vaaran selänteelle asti. — Saukkovaaran latvapuoli on nimeltään Syrjävaara, päättyen kokonaan Pakarilahden kohdalle. Kirkonkylän kohdalta on vaara noin 5 km. leveä. — Vaaralla kasvaa sekametsää, muuten kuusi, koivu ja leppä ovat hallitsevana puulajina. Vaaran poikki molemmilla puolilla on notkelmia ja puroja, joiden kaunistuksena kasvaa tuomia ja pihlajia. Vaara on metsän kasvulle edullinen ja ovat siellä karjanlaitumetkin erittäin hyvät. — Muutamin paikoin vaaran rintamilla on harjoitettu kaskiviljelystä ja erittäin hyvällä menestyksellä, yksillä ahoilla miesmuistiin kolme, neljä eri kertaa. Kaskeamisen jälkeen kasvaa ahoilla leppä erittäin joutuisaan, ja tämä selittää seikan, että sama pohja niin usein joutuu kylvettäväksi. — Saukkovaara muutoin on tunnustettu paksulumiseksi.