Asianlaita oli seuraava. Siihen aikaan kuin me 1917 menimme mukaan sotaan, jolloin Saksan sukellusalukset räjähdyttivät keskimäärin yhden lastilaivan päivässä, havaitsi Englannin elintarvekommissioni, että jo ennestään niukka tonnisto olisi aivan riittämätön kuljettamaan Amerikan sotaväkeä meren yli, toimittamaan elintarpeita taisteleville armeijoille ja samalla tuomaan riittävästi elintarpeita Englannin siviiliväestölle. Ryhdyttiin jo kuljettamaan siirtomaalaisten vaimoja ja lapsia pois Englannista ja tekemään suunnitelmia viljelysalueen suurentamiseksi kotimaassa. Asema oli vakava. Koko Englannissa ei ollut kylliksi eläinvoimaa, jotta maata olisi saatu kynnetyksi ja viljellyksi siinä määrässä, että se olisi elintarvetuontiin huomattavasti vaikuttanut. Koneidenkäyttö maanviljelyksessä oli melkein tuntematonta, sillä ennen sotaa eivät Englannin maatilat olleet yleensä kyllin suuria kannattaakseen raskaiden, kalliiden maanviljelyskoneiden ostoa, varsinkin kun työväkeä oli saatavissa runsaasti ja halvalla. Useat tehtaat Englannissa valmistivat kyllä traktoreita, mutta ne olivat kaikki kömpelöitä, tavallisesti höyryllä käypiä koneita. Niitä ei myöskään ollut riittävästi. Uusia ei voitu valmistaa, sillä kaikki tehtaat olivat sotatarvetöissä, ja vaikkapa olisi voitukin, olivat ne liian suuria ja kömpelöitä keskinkertaista maanviljelystä varten ja vaativat lisäksi mekaanikkoa hoitajakseen.
Meillä oli useita traktoreita tehtaassamme Manchesterissa näyttelytarkoitusta varten. Ne oli valmistettu Yhdysvalloissa ja vain kokoonpantu Englannissa. Maanviljelysministeriö kehoitti maanviljelysseuraa toimittaman kokeita näillä traktoreilla ja antamaan niistä lausuntonsa. Lausunto oli näin kuuluva:
Englannin Kunink. Maanviljelysseuran kehoituksesta olemme toimeenpanneet kokeita kahdella 25-hevosvoimaisella Ford-traktorilla.
Ensin kynnimme poikkipäin kurjassa kunnossa olevan, kovettuneen kesantopellon; sitten keveämpää maata, mikä oli saanut esteettömästi nurmettua ja missä oli tilaisuutta koetella moottoria sekä tasaisella maalla että jyrkkää rinnettä ylöspäin.
Ensimmäisessä kokeessa käytettiin kaksikytkyimistä Oliver-auraa, joka kynti keskimäärin 5 tuumaa syvältä 16 tuuman levyisiä vakoja; kolmikytkyimistä Cockshutt-auraa käytettiin niinikään samalla syvyydellä, etuosa kohotettuna 10 tuumaa.
Toisessa kokeessa käytettiin kolmikytkyimistä auraa, joka kynti keskimäärin 6 tuumaa syvältä.
Molemmissa tapauksissa toimi moottori helposti, ja yhden eekkerin (= 40,5 aarin) kyntämiseen käytetty aika oli 1 tunti ja 30 minuuttia ja parafiinin kulutus 2 1/3 gallonia (= n. 10 litraa).
Näitä tuloksia pidämme hyvin tyydyttävinä.
Aurat eivät olleet hyvin soveltuvia maanlaatuun ja moottorit toimivat niin ollen epäsuotuisissa oloissa.
Polttoaineilla ja vedellä täyteen lastatun moottorin paino oli 23 1/4 sentneriä (= vähän päälle 1 tonnin).