Tehdasjärjestö ei ole taitavuuden kehittymisen ehkäisykeino, vaan keino tuhlauksen ja taitamattomuudesta johtuvien tappioiden supistamiseksi. Se ei estä eteenpäinpyrkivää ja selvänäköistä ihmistä tekemästä parastaan, vaan se estää huolimattomia ihmisiä tekemästä pahintaan. Asiahan on niin, että jos laiskuudelle, välinpitämättömyydelle velttoudelle ja haluttomuudelle annetaan väljää tilaa, niin joutuvat kaikki siitä kärsimään. Tehdas ei voi silloin kukoistaa eikä niin ollen myöskään maksaa palkkoja, joilla voisi elää. Kun järjestely pakoittaa huolimattomat ihmiset hoitamaan tehtäväänsä paremmin kuin he luonnostaan tekisivät, niin tapahtuu se heidän omaksi edukseen — he suoriutuvat paremmin ruumiillisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Mitä palkkoja pystyisimme maksamaan, jos antaisimme sellaisen väen noudattaa omia menetelmiään ja omaa työtapaansa?
Jos teollisesta järjestelmästä, joka nosti keskinkertaisuuden korkeammalle tasolle, olisi seurauksena myöskin taitavuuden pidättäminen alemmalla tasolla, olisi se tosiaan sangen huono järjestelmä. Mutta täydelliseenkin järjestelmään tarvitaan taitavia ihmisiä sitä vireilläpitämään. Ei mikään järjestelmä kykene itse käyttämään itseänsä, ja nykyinen järjestelmä vaatii käyttöönsä enemmän älyä kuin entinen. Meidän päivinämme vaaditaan enemmän älyä kuin koskaan ennen, vaikka sitä ehkä ei tarvita samoilla paikoilla kuin ennen. Sen laita on aivan sama kuin voiman laita: ennen käytettiin jokaista konetta jalkavoimalla; se voima oli aivan koneen ääressä, mutta nykyään olemme siirtäneet voiman kauemmaksi — keskittäneet sen voima-asemalle. Samalla tavoin me olemme myöskin tehneet henkisen kyvyn korkeimmalle tyypille tarpeettomaksi ottaa vierestä osaa tehtaan jokaiseen eri toimitukseen. Paremmat aivot ovat keskitetyt henkiselle voima-asemalle.
Jokainen kasvava yritys luo samalla aivan luonnostaan uusia työpaikkoja taitaville ihmisille. Se ei merkitse, että uusia mahdollisuuksia syntyy joka päivä tai ryhmittäin. Ei suinkaan. Ne syntyvät vain kovan työn jälkeen. Se, joka kestää totunnan otteen ja kuitenkin pysyy valppaana ja kerkeänä, nousee lopulta johtoon. Liike-elämässä ei etsitä hemaisevan loistavaa lahjakkuutta, vaan tervettä, lujaa luotettavuutta. Suurten yritysten täytyy pakostakin liikkua hitaasti ja varovasti. Nuori kunnianhimoinen mies ei saa olla liian kärkäs ylenemistoiveissaan, vaan hänen tulee asettaa olonsa "pitkän päälle".
* * * * *
Meidän ympärillämme on hyvin paljon sellaista, mikä tulee muuttumaan. Me saamme oppia luonnon isänniksi pikemminkin kuin sen palvelijoiksi. Mutta niin suureksi kuin taitoamme kuvittelemmekin, olemme edelleen suuressa määrässä riippuvaiset luonnon apulähteistä emmekä usko niiden ehtyvän. Me murramme kivihiiliä ja malmia ja kaadamme puita. Me käytämme hiilet ja malmin ja sitten ne ovat poissa; puita ei voida korvata yhdessä ihmisiässä. Mutta tulee aika, jolloin me sidomme ympärillämme olevan lämmön olematta enää riippuvaisia hiilistä — jo nyt me luomme lämpöä sähköllä, jota synnytämme vesivoimalla. Tätä menettelyä tulemme parantamaan. Kemian edistyessä voidaan epäilemättä keksiä menetelmä, jonka avulla kasveista voidaan saada kestävämpää ainetta kuin metallit — mehän olemme tuskin vielä edes kajonneetkaan puuvillan käyttöön. Me pystymme ehkä luomaan parempata puuta kuin mitä luonnossa kasvaa. Todellisen yleishyödytyksen henki on saava sen meille aikaan. Meidän on vain itsekunkin rehellisesti tehtävä, mikä on annettu meidän osaksemme.
* * * * *
Kaikki on mahdollista… "Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, eikä näkymättömistä epäile."