Samoinkuin Kypärävaarassa on Autiollakin kotitoimet naisten kesken jaettu. Pääkarjanhoitajana ovat naiset vuorotellen, talven, pari kerrallaan, samoin lammasemäntänä. Vanha muori itse hoitelee maidot ja kirnuaa voit.
Hauskimmin ja monipuolisimmin ryhmittynyt suurperhe on Kiannan Kyllölässä, Vuohin mahtavassa napatalossa. Siinä elää Kyllösten 23-henkinen voima, jonka päämiehenä on seitsemissäkymmenissä oleva Vilkko, nimekäs työmies, sukkelasanainen huikeaääninen äijä, ja vanhimpana emäntänä on Vilkon vaimo, Retriika Juntunen, Parvalasta. Joku aika takaperin, oli perhettä 28 henkeä, kun vielä elivät emäntineen Vilkon vanhemmat veljet, Jussi ja Anteri, ensiksi mainittu isäntänä, taitava kirjoitusmies ja herrastuomari, joka "päivät monet istu kamarissa ja kirjoitti myötäänsä, mitä lie kirjoittanut". Vanhempaa kantaa on talossa vielä Vilkon veli, harvapuheinen Kalle, 67-vuotias ukko, jolla on emäntänä Mari, Hyrynsalmelta, "hyvänluontoinen ihminen, kova työntekijä", joka tuli aikoinaan taloon piiaksi, naittui ja pääsi napatalon miniäksi, sitten vielä Vilkon "siukku, semmoinen hulakulkku kuin Vilkkokin", 55-vuotias Valpuri, vanhapiika, jota lapset sanovat "ämmäksi, kun ei enää muutakaan ämmää talossa", ja joka "leskikantturoita kyllä olisi saanut, jos olisi huolinut". Nuorempaa polvea, lapsia ja lastenlapsia on pirtin täydeltä. Vilkko-isannällä on vain kaksi, kaksissakymmenissä olevaa tytärtä, Aliina ja Anni, Vilkko kun ennätti naimisiin vasta 43:n ikäisenä, ei useampaan perilliseen ehtinyt. Kallella on perhettä Petti, Jaakko, Eeno ja Iita. Petti on 38-vuotias "rehellinen poikamies, joka ei perusta tytöistä mitään", mutta nuoremmalla, Jaakolla, on emäntä sekä kaksi lasta. Herrastuomari-vainajan poikia on Aapeli, 36-vuotias, jolla on eukko ja pieni tytär. Anteri-vainajan jälkeläisiä ovat taas Anteri, 43-vuotias, sekä Hemma, Janne ja Hilta-Retriika. Anterilla on emäntä ja pikku tyttö, mutta Hemma on 38:n vuoden ikäinen "naimaton poika, joka ei ole vielä ketään riijastellukkaa, jotta ei hänessä ole elättäjää". Samoin 33-vuotias Janne "ei ole vielä yritellykkää, jotta hänellä emäntä pitäis olla — se oli se iso mies, joka tässä kävellä jyrkilöi." Naimaton on Hilta-Retriikakin, 25-vuotias "komea tyttö, joka tässä pihalla käveli. Ei tämä ole halleja oilukkaa poikamiehiin — liekö tullut tätiinsä".
Samoinkuin edellisissä on Kyllölässäkin talon toimet rahvasta myöten järjestetty. Vilkko on rahapussin pitäjänä ja Vilkon vaimo pääemäntänä, maidon ja ruokatalouden hoitajana. Karjaemäntinä ovat Jaakon vaimo ja Hilta-Retriika sekä tytär Aliina ja karjanhauteiden keittäjinä Iita ja Anterin emäntä. Lampaiden kaitsijoina häärivät Valpuri ja Aapelin eukko. Hevosmiehinä toimivat Janne, Hemma ja Eeno.
Talon pirtti 011 tavaton, isoimpia koko Kainuun kulmilla, seinäin pituus on aina 9.23 metriä. On talossa toinenkin pirtti, vanha savupirtti, aika suuri sukutupa sekin ja vielä asuttavassa kunnossa, tavallisesti työtupana käytetty.
Mutta vaikka talossa on tällainen kansan paljous, tarvitaan töissä vielä vierastakin väkeä. Onpa yletaikojaan palvelustyttökin.
"Kylän pantu palkkalainen,
piikatyttö pikkarainen."
Ja heinätyössä joskus pidetään puolikymmentäkin kasakkaa, kyntötöissä keväällä muuan kasakka, samoin leikkuuhommissa sekä syksyllä "röhnän", mudan, nostossa ja talvella puiden ajossa, kun käydään itse "savotassa".
Kuhmon Kankivaaralla elää niinikään suurperhe, 27 henkeä. Neljä veljestä siellä kaikkineen yhdessä asuu ja askaroi. Talo kyllä ei ole suinkaan mitään ikitaloja, vain kolmisenkymmentä vuotta takaperin tapahtui, että veljesparvi meni metsään ja alkoi tehdä taloa ja raivata peltoa kylmään korpeen. Ja nyt on talo koko paikkakunnan parhaita, ja asujat ovat parasta vanhankansan väkeä.
Puolangan kuulussa napatalossa, jo rapparisotien ajoilta tunnetussa Askanmäessä, eli vielä aivan takavuosina yli 30-henkinen perhe yksillä tulilla, yksillä suuruksilla. Eläjiä oli kyllä vain kolme, neljä perhekuntaa, mutta ne olivat kolmea eri sukua, Moilasia, Holapoita ja Karvosia, naimisien kautta keskenään heimolaistuneita. Isäntänä oli "Askan vanha Junna", sukujaan Holappa, kotoisin Pudasjärven Korpisen Holapasta, josta oli aikoinaan tullut kotivävyksi Askanmäkeen. Mutta kun Junna jäi lapsettomaksi, hankki hän ottopojakseen veljensäpojan, Aatu Holapan, joka nai ja sai perheen talon pöytään. Sitten oli vanhaa Askan Moilas-kantaa Janne Moilanen, vanhan Junnan emännän veljenpoika, perheineen, ja kolmatta sukua oli Jussi Karvonen, joka Puolangan Neulikosta oli lähtenyt niinikään kotivävyksi ja nainut Jannen sisaren. Mutta vaikka nämä kolme Jussia — eroitukseksi toisia "Junna"-teltiin ja "Janne"-teltiin — olivatkin eri sukuja, sopivat he perheineen samoista kupeista lusikoimaan, kunnes vasta pari, kolme vuotta takaperin erosivat kolmeksi pesueeksi. Holapat jäivät yhteen, Moilaset muuttivat toiseen, ja Karvoset saivat kolmannen pesän, niin että suuri Askanmäki on nyt kolmena talona, kaksi jo ennen rakennettua on samassa pihassa, kolmas, vasta valmistettu, hiukan erillään.
Niinkuin Puolangan Askanmäessä erottiin ja hajaannuttiin elämään kukin omissa oloissaan ja syömään kukin omasta pöydästään, niin ovat jo monet Kainuun suurperheet hajaantuneet, ja niin ehkä hajaantuvat vasta nekin, jotka vielä elävät yksissä. Erotaan ensin eri leipäkuntiin, jaetaan maat miehiä myöten ja tehdään työtä vain oman perheensä eduksi. Sitten jaetaan kartanot, rakennetaan uusia asuinpirttejä sekä muita huoneita ja ruvetaan ponnistelemaan kukin vointinsa mukaan.