Suomen porojen alituisena kähveltäjänä ja Suomen poromiesten monesti takaa-ajamana ja ahdistamana on erämaan järvillä yksinään asusteleva koltta käynyt kovin araksi ja pelkuriksi kaikkia vieraita kävijöitä kohtaan. Niin tapahtuu monesti, että kun vieras saapuu salojärven taakse venettä huhuilemaan, ei kolttatalosta kukaan uskalla lähteä ehättämään, ja kun vieras viimein järven kierrettyään saapuu talolle, tapaakin hän sen autiona. Koko talonväki on kaapaissut metsien piiloihin. Joku uskalikko saattaa kyllä jostakin salaisesta komerosta vieraita silmällä pitäen killistellä.
Ja lieneepä tämä kolttain arkuus ja pelkuruus osaksi kaukaisempaakin perua — muistoja muinaisista verotuskäynneistä, tshuudilaisvainoista ja Vesaisen ryöstöretkistä.
11. LAMPAANHOITO.
Paitsi poroja on jokaisessa kolttatalossa kotieläiminä vielä lampaitakin, sautsoja eli labbeksia, jotka, niinkuin muutkin koltat, erämaan ikuisina kiertolaisina kulkevat asuntopaikalta toiselle, talvikelillä poron ahkiossa ajellen, kesällä taas muun muuttoväen joukossa metsäpolkuja kapistellen taikka veneellä matkaten järvien ylitse. Kepeäjaikaisina metsäpolkujen juoksijoina voivat ne helposti seurata muuttavaa joukkoa samoinkuin pienet kolttapojat ja tyttäretkin, ja veneissä sekä ahkioissa ne kuljetetaan kuten muutkin perheen jäsenet. Kolme, neljä lammasta voidaan aina yhteen ahkioon peitellä.
Hyvässä talossa saattaa lampaita olla kymmenkunta, viisi-, kuusitoista, jopa parikymmentäkin karitsojen kanssa, mutta pikkutalossa on vain viisi, kuusi villanantajaa, jopa joskus ainoastaan pari vain. Kevät-, kesä- ja syksypaikoilla asuttaessa saavat lampaat juoksennella vapaina talon ympäristössä järven rantakentältä ruokaansa etsiskellen. Kauemmaksi kotipihasilta ne eivät kaikkoa, siinä vain liikuskelevat lähettyvillä, enintään käyden metsänreunaan kangasruohoja näpertelemään. Kuumimman päivänhelteen sekä viileän yön makailevat sautsat pienessä turvepeitteisessä kodassa, sautsapuoressa, joka aituuksineen on kyhätty kentälle metsänreunaan, taikka lepäilevät ne suovvun ympärillä, jonka kolttaeukko on turpeista ja lastuista laittanut kiusallisten sääskien, tshuushkien, varalta, taikka toisinaan ne vieri vieressä märehtien kyhjöttävät pirtin varjoisalla seinustalla.
Kesäruohon lisäksi, jota lampaat kentältä saavat, annetaan niille — samoin kuin koirillekin — kaikenlaisia ruuanjätteitä, kalanlientä ja kalakeiton tähteitä, kalojen sisälmyksiä, taikka keitetään niille kalanpäistä ja totkuista oma vellinsä, sautsa-vierra. Sautsapuoren aitauksessa on pitkä ahkionmuotoinen kaukalo, sautsa-kaarad, josta sautsa-vierrat ja ruuanjätteet lampaille tarjotaan.
Kesällä kerätään lampaille talvenvaraksi järvien, jokien ja jänkien rannoilta heiniä ja kortteita sekä kankailta jäkäliä, joita säilytetään jeilpuoressa, jäkäläpuurissa. Samoin kaikki kalanpäät ja ruodot ja muut kalanjätteet kuivataan ja talletetaan talvenvaraksi. Kapakalojen päät, kun kalat ovat kuivaneet, irroitetaan lampaiden varaksi omaan kasaansa, ja kalan sisälmykset taas kootaan totkuastioihin samoin lampaiden talvitarpeiksi.
Talvikylissä on lampailla omat, hirsistä salvetut sautsapuorensa. Kesällä kootuilla heinillä ja jäkälillä sekä kesäkalastuksen tuotteilla niitä ruokitaan. Kalanpäistä ja totkuista keitetään velliä, joka "suurustetaan" jäkälillä, ja sitä annetaan lampaille aamuateriaksi. Mutta kirkkaina talvipäivinä saavat lampaat juoksennella omia aikojaan ulkona pirtin ympäristöillä ja kyläkentällä, ja jyrsiskellä pihamaalle rakennustarpeiksi vedätettyjen petäjien kaarnaisia runkoja sekä näperrellä huoneiden seinuksilta talonväen kylmettyneitä "nurkantakaisia", toimien siten kylän terveyslautakuntana. Kylmillä ilmoilla kutsutaan seinustain puhdistelijat pirttiinkin, aterialle, ja tarjotaan niille kala- ja jäkäläkeittoa isosta kaarasta. Palkaksi saadaan useita kasoja pyöreitä papanoita. Illalla ajetaan lampaat puoreensa ja heitetään heinätukko niille iltasyönnöksiksi.
Talviruokinnan aikana tapetun lampaan liha ei koltalle oikein maista, tullen ehkä liiaksi "nurkantakaiselle". Siksi hän sen myykin ryssälle taikka norjalaiselle. Mutta kesälaitumilla, kesäheinillä ja kalalla kasvanut lammas on hänestä sentään syöntikelpoinen, vaikka ei kyllä vedä vertoja porolle.
Lampaittensa paksuista villoista värttinöi kolttaemäntä paksua villalankaa, josta kutoo vanttuita ja sukkia sekä vahvoja villaraanuja.