Jos tapasi jonkun jotakin varastamasta ja karjaisi:
"Työnsä työlle yllyttäköön, enemmän yöllä kun päivällä!"
täytyi sen henkilön aina varastaa.
Vasta poikineelle lehmälle ensimäistä heinävihkoa antaessaan sanoi emäntä:
"Syö suen suulla, haukkaa karhun hampahilla, pure Lemmon leukaluilla! Jos sinä hyvin syöt, niin minä paremmin annan!"
Toisillekin lehmille antoi emäntä samalla kertaa heinätukon "varpaisiksi" ja sanoi sille lehmälle, joka oli ensiksi poikiva: "sun vuoros nyt!"
Muutamat emännät osasivat Paran synnyttää. Jossakin yksinäisessä huoneessa, esim. saunassa, he kaikessa salaisuudessa värttänästä, keträvarresta, puurohärkkimestä ja kapalovyöstä sen pohtimessa soudatellen synnyttivät, sanellen:
"Synny Para, synny Para, ei ole ketään näkemäsä, ei kuulemasa, saat puolen hengestäni ja sielustani!"
Siitä Para syntyi, harakan näköiseksi linnuksi muodostui ja kysyi: "mitä mä kannan?" — "Kanna voita ja fiilin päällistä!" emäntä käski. Pirtissä uunin alla sitten Para piti asuntoa, emäntä sitä sinne ruokki, ja Para kantoi palkaksi emännälle voita ja kirnuun kermaa. Ja talo rikastui. Mutta paholaisella oli sitten puoli emännän sielua vallassaan.
Samoin taas isännät voivat "synnyttää" Tontun, joka toisien pelloilta, peninkulmienkin päästä voi kantaa kuhilaita isäntänsä riiheen. Tontulle laittoi isäntä riiheen "hyvät evväät". Niitä se yöllä sitten söi, kun oli kuormineen saapunut, kuljettuaan joskus aina "yheksän peninkulmaa ja yheksän myttyä seljäsä".