Painajainen ilmestyi useasti jo lapsiinkin "huuattajana". Painajainen oli semmoinen painava, joka tuli monenlaisista pelästyksistä, taikka oli taas joku paha ihminen sen lähettänyt, taikka voivat pahat kuolleet, ja hyvätkin, jos niitä oli pahoin kohdeltu, esiintyä painajaisena. "Semmoset hurmahenget, kirouksen alla olevat henget lepää päällä. Ja kun on semmonen ilikiä ihiminen, jolla on paha haltia, niin se kun kattoo lasta, niin se tarttuu." Jos lapsella oli painajainen, vedettiin sen ylle kapaloksen päälle isän housut ja pantiin lapsi vasempaan kainaloon makaamaan. Keitettiin vielä kuparikattilassa vettä, johon raaputettiin kultaa, hopeaa ja vaskea, ja vedellä pestiin lapsi. Lopuksi lapsen vuode "tulitettiin". Tehtiin tuli pankolle ja sen päällä tilavaatteita liikuteltiin ja kätkyt kierrettiin tulella. — Painajaista myös loihtimalla ajettiin pois:
"Kenen oot asiamies, niin mee isäntäs iltaselle, emäntäs einehelle, pahas eillä, hyväs jälisä, käy itte keskivälisä! Keuhkonsa kiertyköön, maksansa maatukoon, suusta ulos, sieramista sisään, yheksän kertaa päänsä ympäri."
Sitten "karehuttiin" ja paukautettiin jollakin aseella oveen.
Eläinten tauteja oli myös varsin useita.
Köhä oli tavallisin hevosen tauti. Sitä hoideltiin "kulumuilla", tallin ylisiltä kerätyillä heinänsiemenillä ja -varisteilla, myös viinalla sekä ohrilla, joita kiehutettiin vedessä ja säkissä ripustettiin hevosen päähän.
Nori oli joskus hevosessa nostaen kuhmuja. Ilves-Heikki oli parantanut norin vetämällä linnun jouhiansoja kuhmujen läpi niin, että märkä pääsi pois vuotamaan, sitten vedellä hautomalla.
Letty oli paha tauti, eläin heittäytyi maahan ja vyörytteli ja helposti kuolikin. Lääkkeeksi annettiin väkevää kahvia taikka suolavettä ja suolamaitoa, joskus ampiaiskennoa ja kivihiiltä. Kauvan kestävään "pitkään lettyyn" tehtiin yhdeksänlainen lääke: poltettuja hampunrohtimia, pääskysenpesää, käärmeen kettä, kahvia, viinaa, nasinanmarjoja, maitoa, virtsaa ja pirunpihkaa.
Umpitauti eli umpiletty, vesiumpi, voitiin paraiten parantaa, kun noudettiin "pappilan trekoolista päärseliruohoja", joita vedessä keitettiin ja juotettiin.
Ampumatauti oli kaikkein pahin. Siihen useasti kuolikin paikalla ja "paljehtui" kovasti ja sydämen puoli oli musta kuin kuolleella verellä. "Se oli nuoli, joka ampui syämen kautta." Siihen ei tiedetty mitään muuta kuin "ommaa vettä astiaan ja kaataa suuhun".
Väiveitä kun oli eläimissä, niin tuhkaa seulottiin selkään ja sitten pestiin pois. Myös eläväähopeaa pantiin korvien juuriin sekä poltettiin päresoitolla korvien neniä ja palanut karsta raaputettiin karvojen juureen.