"Onneton, ponneton, pohjaton, kanneton, ja tuoretta lihaa täynnä."
Vihdasta:
"Kyynärä karvaista, pivo paljasta."
Useasti myös hämärä pirtti ja pienistä ikkunoista tuijottava musta yö toivat muistoon monet kummitusjutut, kertomukset "joutavan väen" ja manalaisten liikkumisista, vuoripeippopakinat ja haltijatarinat sekä muut tarinat ja sadut, joilla iltaa lyhenneltiin. Ulkona myrskyävä meri ja Takarannalta kuuluva pauhu saattoivat esille taas monet haaksirikkotarinat sekä kesäiset Ruotsinrannan pyyntiretket muistoineen. Niitäkin välillä vaihteeksi haasteltiin.
Mutta muiden työskennellessä ja tarinoidessa soudattelivat äidit lastaan kätkyessä ja lauloivat tuutilaulun toisensa jälkeen. Olikin laulavilla äideillä niitä muistossa, jotta laulaakkin: yhden kun lopettivat, jo toisen alottivat. Vanhaa tuttua "nurmilintua" voivat laulella:
"Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki, kyllä sinun Herra herättää, Maria maata panettaa, koivunoksa oikaisee, vittanvarpu virvottaa, lämmin leipä lepyttää, kalakukko kiekuttaa!"
Lauloivat myös:
"Uni-Matti ulukua kysyy, unenpoika porstuasta: onko lasta kätkyessä, pientä peitetten sisäsä?"
Olivatpa oppineet katkelman ikivanhasta luomisrunostakin. Lauloivat lasta tuudittaessaan:
"Pääskyläinen päivälintu, lenti koko kesäsen päivän, haki lehtua levätäksensä, mannerta maataksensa, löyti kiven lipon. Laiva kaatui kalliolle, kiven lippo palliolle, josta kasosi kaunis saari, uhkea metsä siihen saareen. Pääskyläinen päivälintu taas sai hakia pesän sijaa, taas sai lentää kesäsen päivän, ennenkuin sai pesän sijan."