Kylän eläjistä oli taas sommiteltu leikkiruno:
"Pulukkinen pakkari, Perä-Juho lahtari, Paavon Erkki porvari, Juho karvari, joka harjalla kyntää, Perttunen kankuri, äijä katajia hakkaa."
Mutta kun joutui pyhäpäivä lepohetkineen, riensivät nuoret kylään, kokoontuivat jonkun hyväntahtoisen naapurin isoon pirttiin kisaamaan. Tanssittiin piirileikkiä, kätkettiin kiveä, pantiin "aitaa raitaa", oltiin "ämmä-äijäsillä", "panttisilla". ja monilla muilla. Piirileikissä laulettiin esim.:
"Muori meni kaupalle kaikkein piikain kanssa, Kaikki piikat kaunihimmat, oman muorin muotoiset, lentää kuin taitaa oman kultansa kanssa. Avatkaa nyt portin ovi, että muori pääsee sissään, ja katto yhtä, katto toista, mikä niistä paras on."
Laulettiin myös kaunista somasävelistä:
"Hyvää iltaa mun kyyhkysen', ja se ihana kukka, laske kätes käteni pääll', tule kanssani rinkiin! Tule hyppään, tule tanssaan, tule kansani aina yhesä olemaan! Tämän maailman ihmiset on kuin villikarhut. Mitä me heistä, mieli meillä aina yhesä olla. Kun aika tulee, niin kuollaan, ja kuollut kuunteleepi hauvas. Sieltä viimein ylös noustaan ja kunnian kruunuilla koristetaan."
Kiveä kätkettäessä saneli kätkijä:
"Sotken saavia, kätken kiinasta.
Arvaa, kellä kulla kivi on!
Ei oo omasa kourasa,
pistin pikku kissan plakkariin."
"Aitaa-raitaa" pantiin joukon ympäri, joka oli istumassa laattialla "naureina":
"Aitaa, raitaa, kivikkohon, kavikkohon, vaskisilla seipähillä, kultaisilla aijaksilla, jott'ei nuo Piippolan, Paappolan pahat akat pääsisi mun naurismaahani."