Sattuupa talossa majailemaan 87-vuotias, sokea kulkurieukko, Auno
Ohtonen. Saan hänet pakinoilleni. Hän muistelee, jotta
"vanha Väinämöinen veisti vuorella venettä, kalliolla kalkutteli, jonka kirves ei (kiveen) käynyt, kallioon ei kalkuttanut."
sekä
"voi sinua, rauta, raukkojasi, miksis veistit veikkojasi'! Kunsas maitona makaisit, nuoren neitosen nisissä, kasvattimen kainalossa."
Sitten hän laulelee lapsenvirttä:
"aa-aa allinpoika, missä sulla pesä? Lahokannon kainalossa, joss' on pieni vesa."
ja:
"Kuku käki, laula lintu, pajata palokärki!"
Vieläpä hän liruttelee:
"Kesällä rannan ruohostossa lauleli sorsanpoika. Nätin likan mieltä myöten minäkin olla koitan."