"Löylyni, Jumalan luoma, hiki vanhan Väinämöisen j.n.e."
minkä jälkeen jatkaa:
"Puun löyly, kivosen lämmin monesi' on hyvästä tehty, usiasta siunoailtu, havupuista hakkoailtu, puhki lautojen lioista, puhki lattian lioista, puhki kiukuon kivistä, puhki saunan sammalista. Yks on loukko ikkunassa, toini reikä reppänässä, kolmas olkohot ovessa. Mäne tuulen tuuviteltavaks, vilun ilman vietäväks, ahavan ajeltavaks!"
Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla.
Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti, niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta yksin ei saa hoidettavia koskaan kylyyn jättää, ei hetkeksikään. Kun ei pienoistakaan ole vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat "hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa malitun, lukemassa siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava.
Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo:
"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin.
Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla tshuppupuolessa. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi "kivikiukaijen korvasilla" kosinolle[kiukaan kupeessa kaappi, josta rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle. Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?"
Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa ulkona kuivata eikä järvessä huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin. Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti, ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain vienossa lämpöisessä.
Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka sekaan pintapäreellä poltetaan sokeria. Sitten kiehautetaan maitoa sekä keitetään rossalaa, kalalientä.