Alkusanat.
Seuraavan esityksen ainekset on, prof. U.T. Sireliuksen kysymyssarjaa "Syntymään, lapsuuteen ja kuolemaan liittyvät tavat ja uskomukset" ohjeena käyttäen, kirjoitettu muistiin osittain v. 1915 Vienan-Karjalaan tehdyllä matkalla, etupäässä kuitenkin Suomessa vienankarjalaiselta vaimolta Anni Lehtosella. Tämä n. 50-vuotias, Vuonnisesta kotoisin oleva köyhä leskivaimo kävi takavuosina useina talvina Oulussa työansioilla, suurilukuiselle perheelleen elatusta hankkimassa. Sattumalta kohtasi kirjoittaja hänet ja sai pakinoilleen, ja kohta kävi ilmi, että tuolla juuri ensi päiväänsä oudossa kaupungissa harhailevalla kaukaisen Karjalan aralla eläjällä oli yhtä ja toista tallelle otettavaa. Pian selvisi, että Anni Lehtonen oli harvinaisen laajatietoinen ja älykäs kansanrunouden taitaja ja kaikenlaisen kansantietouden muistaja. Hän onkin Vienan-Karjalan suurten runolaulajain jälkeläisiä, vuonnislaisen Ontrei Malisen pojan tyttärentytär ja isän puolelta Homasen Ohvon vaimon Matrjon sekä lonkkalaisen Martiska Karjalaisen sukua. Eikä hän ole vain verijälkeläinen, hän on myös mainioiden taattojensa ja maamojensa oikea runoperillinen. Helposti häneltä herahtaa runo, mitä laatua tahansa: kertovaa, laulurunoutta ja loitsua, sananlaskuja, sananparsia ja arvoituksia, satuja, tarinoita ja taikatemppuja. Ja itkuvirsiä hän voi vaivatta lasketella vaikka päiväkausin. Hyvämuistisena hän on jo pienestä pitäen sekä äidiltään Okahvie Maliselta (Bogdanov), entiseltä itkuvirsien laulajalta, että monilta muilta Vuonnisen ja naapurikylien tietäjiltä ja laulajilta (Mironain Makarielta, Joakon naiselta y.m.) oppimansa virret ja taidot tallettanut. Samoin koko korpikunnan vanhat tavat ja uskomukset ovat Annilla aivan verissä.
Mainittakoon, että Anni Lehtonen on kirjoittajalle sanellut n. 10,000 sananlaskua ja sananpartta, laulanut yli 200 itkuvirttä, useita kymmeniä vanhoja runoja, sanellut yli 100 loitsua, kertonut kymmeniä satuja ja tarinoita, satoja taikoja, joukon arvoituksia, häätapoja itkuineen ja runoineen sekä suuren määrän muita kansantapoja ja uskomuksia.
SYNTYMÄ JA LAPSUUS
1. "PESEMISET".
Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin, eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten teenääriä — useita laseja perättään — panisi se veret enemmän liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa.
"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä pyhäkköä, tshässöynää ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos "pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata. Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä kalmismaalle — omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee —, pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa. Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää, "jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu, eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä, lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen, joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua lattialle. Valaessaan Okko lukee:
"Mäne, kalma, karsinahan, kylmä, kylmähän kylähän, alle kylmän kynnyshirren, alle kauhien katajan, ihosta imehnisraukan, karvoista emokapehen, emon tuoman ruumehesta, vaimon kantaman ihosta, vaivaisesta vartalosta."
Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne kaadettaessa on sanottava:
"Manalaiset moatukkah, kalmalaiset koatukkah!"