Pimeän yön valvonta on kallis (tärkeä) valvonta, niin kallis, että se, joka valvoo kolme pimeätä yötä kolmessa paikassa, pääsee "tsharsvah", kun taas sille, joka ei ole eläessään valvonut yhtään pimeätä yötä, ei tsharsvaa näytetä. [Ristityn pitäisi iässään ainakin kolme pimeätä yötä valvoa, olla apuna kolmeen lapsen synnytyksessä ja kolmella olla kummina.] Sekä miehet että naiset käyvät valvomassa, naisrahvas kuitenkin enemmän naisvainajaa. Pimeiden öiden valvontaan eivät tosin kykene muut kuin terveluontoiset henkilöt, se "toispuolehini" kun koettaa kovasti väsyttää valvojaa. Mutta nukkumaan ei saa ruveta. Mitään työtäkään ei valvottaessa tehdä, ei käsitöitäkään, ei myös meluta, leikkiä lasketa eikä naureta. Sillä "pokoiniekan pirtissä ei pitäis suu muhahtaa." Istutaan vain ja ristitään silmiä. Mutta puoliyön aikana ei pidä silmiä ristiä, sillä silloin on kaikki paha liikkeellä, illasta puoliyöhön saakka.
Pyhäinkuvain edessä, kuolleen pään yläpuolella, palaa tuohus ja pöydällä kyntteli, jos on pimeä aika. Ventshätuohus (vihkituohus), joka on vainajalla ventshätessä [Vihittäessä. Kumman tuohus ventshäämisaikana on lyhyemmäksi palanut, se kuolee ensin] ollut kädessä, on tavallisesti pyhäinkuvilla palamassa. Sitä on pidetty tallessa, poltettu hiukan ensimmäistä lasta ristittäessä ja nyt kuolintuohuksena se saa palaa loppuun.
Pimeän yön valvonnasta ei saa ottaa maksua, vaikka tarjottaisiinkin.
Mitään työtä ei pokoiniekkapirtissä koko aikana saa tehdä; ken raataa, hän lyhentää omaa ikäänsä. Toisissakaan huoneissa ei tehdä mitään suurempia töitä eikä koko talossa, sillä työn raadannalla ei silloin ole svjätenjöä, siunausta.
Tänä aikana jakavat perilliset keskenään vainajan jättämät vaatteet ja muut tavarat. Sillä ennen hautaan viemistä on kuolleen omaisuus jaettava. Jos tavarat jäävät jakamatta, niin
"kyllä on niistä puoli tuulen, toini tuiskun, kolmansi pahan pitäjän."
Niistä ottaa osansa ken ehtii, saa ja sattunee. Mutta vasta sen jälkeen, kun vainaja on pesty ja laskettu arkkuun, saa jakamispuuhiin ruveta. Tavarat pitää kaikki kantaa kuolleen pirttiin: "siitä heän näköy, jotta ne on joattu, kun ne joatah hänen itsheh aikana". Omaisuus jaetaan "verrotellen" ja sovitellen, miten paraiten osataan, toiselle tuo, toiselle tämä. Jos vainaja on eläessään jollekin jotain luvannut lahjaksi, on se hänelle annettava, jottei lupaaja pahastuisi.
Aamulla, huomeneksella, herätellään vainajaa, itkien valveillellah yksille teevesille yhteisen samovoarastolan, tee-pöydän, ääreen, johon hänelle on jätetty lyhjä sija teelaseineen. Itketään:
"Etkö voi, soavis hyväseni, soarnan yleneksennellä soarnan polvuhisilta Tuonelan sijasilta soarnan aivosina huomenes-soalostisien soarnan ylenentä-aikasina yksillä sakonovoiloilla [tavanmukaisilla (ven. zakon = laki)] samovoaravetysillä omien soahkunastolasies [ruokapöytien] peällä omien kahenloatusien soarnumaisies ['kahenloatusien soarnumaisien' poikien ja tyttärien] keralla ta i sammu vartuoni keralla. Vet kun kaiken aikasie olit soarnan ensimäisinä yksillä samovoaravetysillä omien soahkunastolasies peällä.
Niin sammulla vartuollani äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuo näinä huomenessoalostisien soarnan ylenentäaikasina.