"Prostikkoa kuulu hyvästäni kaikki kuulu ilmojen alustaiset kujin jälkimäiset kertaset, kukali lienöy kuulu ilmojen alustaisie kuleksennellun kuulu ilmojen peällä oloaikasinah!
Et tiijä, on min kujillisien kurjien sanasien ['kurjien sanasien' = kirosanojen] kera kujin koalellun kuulu ilmoja myöten."
Naapurien aitoperiä[aitojen vieriä] astuskeltaessa valitellaan:
"Voi suojauvuksennella [piilottautua], sukie hyväseni, näihe suventamien [naapurien] suimun assuntasijasih ta i suimun olovien omakuntasien [naapurien] suimun assuntasijasih, jottei sukeih syntysih suimun assuteltais siun sulavuisies näinä päiväsuoveroisina!
Mie, surento vartuoni, hotj toisin aikasin käisin siun sulavuisies suimun silmittelömäs suventamien suojapuolusista [piilopaikoista].
Voi, armas hyväseni, asetteliutuo salapuolusih [salaisin puolin] aikomien [naapurien] aitovierysillä, hotj ei armahih syntysih siun armahuisies assuteltais näinä päiväarveksuisina!
Mie, ankeh vartuoni, hotj aikomien aitojen alasin puolusin[aitojen vierillä piilotellen] kävisin siun armahuisies aijan silmittelömässä hotj toisin aikasin."
Mutta saateltaessa lasta, joka eläessään on jo kyennyt ulkona juoksentelemaan, prostiudutaan:
"Prostikkoa nämä kujavieryöt kuvoamaistani kujin jälkimäiset kertaset!
Et tiijä, on kummakukkasieh kera kujin koalellun näillä kujavierysillä [kujavieret].