Et tiijä, on min kaihojen [pahojen] sanojen kera seäjellyn kaunehen Spoassusen karivetysien peällä.
Prostikkoa kuulu hyvästäni kuulu Spoassusen kuvasvetyöt kujin jälkimäiset kertaset, kun kuulu syntysih kuvasvetysie myöten kujin assutellah kuusikoarisilla vesien kuplatuksilla! [Veneillä, jotka 'kupluavat' veden pinnalla.]"
Veneestä pois astuttaessa itketään:
"Prostikkoa kaunehempiosasien [parempiosaisien, onnellisempien] kannettuisien kaheksikoariset vesien kannatuksuot kajon jälkimäiset kertaset!
Prostikkoa voalimien venehvalkamoisetkin vallan jälkimäiset kertaset, kun valkeih syntysih vallan assutellah valkieta hyvästäni vallan jälkimäiset kertaset!
Voikoa, tunnon olovat omakuntaseni, yksillä tukkusilla ['yksilllä tukkusilla' = yhteen joukkoon] tunnon koalella tuvista hyvästäni tuvehih syntysih tunnon assuttelomah!"
Entiseen aikaan oli tapana soittaa kuolinkelloja, svonie, koko ajan kun kuollutta kannettiin kotoa kalmistoon, kunnes ruumis saatiin hautaan peitetyksi. Nykyään aletaan soittaa vasta sitten kun kirkosta lähdetään, ja soittajina, on läheisiä sukulaisia, joko miehiä taikka naisia. Kelloja soitetaan sen takia, että sanoma kuuluisi taivaaseen. Soittoa "käsetäh" (käsketään) itkuvirsin:
"Voikoa, vallan olovat omakuntaseni, vaskipankasie voakahutella [kelloja liikutella, 'vaskipankasie' = kelloja] vallan jälkimäiset kertaset, jotta vallan olova narotakuntani [heimokuntani (ven. narod = kansa)] niistä kaikki vaimalaisikseh vallan silmittelis, jotta valkieta hyvästäni nyt valkeih syntysih vallan koalatellah vallan jälkimäiset kertaset valkeijen ilmojen peältä.
Voikoa, kujin olovat omakuntaseni, kuusikielisie kultapankasie kutvahutelia [heilautella] näinä päiväkuuroksuisina, jotta kaikki kuulu narotakuntani niistä kummasikseh kuuloistelis, jotta kuulu hyvästäni kuulu ilmojen peältä kujin koalatellah kuulu syntysih kujin jälkimäiset kertaset."
Kuolinkellojen "kutvahellessa" muistetaan myös niitä vainajan omaisia, jotka ovat niin etäisien matkojen takana, etteivät ole voineet saapua vainajaa kalmistoon saattamaan, eivätkä monesti ole ennättäneet saada edes sanomaakaan. Niinpä kehoitetaan svonijoita[soittajia]: