"Niittytupani haltia, mettänkuningas, anna minun tässä levätä! Sinä niittytupani haltia, en minä sinulle mithän vahinkoa tehe."
Jumalansanalla ja isiensanalla pystytettiin kotikin, tämänilmainen aherruspaikka ja leposija. Heti kun uuni, kotoisen lämmön antaja, oli saatu valmiiksi, sytytettiin siihen tuli. Kolmella kiehisellä piti ensimmäinen tuli virittää, sanoen:
"Anna maata, maan haltia, pyhä Pelthen isä, pellettä levätäkseni, iäkseni ja ajakseni! Jeesus siunakhon valkiaisen!"
Silloin sai hyvän ja levollisen kotosijan, jossa unikin oli aina rauhallinen sekä haltia suopeamielinen.
Mutta hyvä koti oli edelleenkin oikein hoidettava, että siinä hyvä haltia voisi viihtyä ja asunto pysyisi rauhallisena. Niinpä kotituli oli aina siunattava. Harras Sieppijärven muori sanoi joka kerta virittäessään valkean:
"Jeesu siunakhon valkiaistani ja niitä kipeniä, jokk' on katolle menhet, ettei minun huonhelleni mitään vahinkoa tulis!"
Ja Ylitornion Kuivakankaan vanha emäntä siunasi tulensa:
"Jeesus siunakhon! Pysy pesässä, äläkä mene ulos sopimattomalla tavalla!"
Ovesta saattoivat kaikenlaiset pahat astua huoneeseen rikkomaan kodin rauhaa. Sentähden oli se joka ilta sulettava siunaten.
Kuivakankaan emäntä veti kädellään oveen ristin ja sanoi: