"Tähän mie nyt asetun. Saanko rauhallista yösijaa?"
Ja hakattuaan nuotiopuun hän puheli sille:
"Puu puhas, Jumalan luoma, älä piuku, äläkä pauku, lehä kuin leppä, hoha kuin honka, ole suloinen tultuani, niinkuin myös lähettyäni!"
Sen jälkeen ukko iski ja sytytti tulen sanoen:
"Jeesus siunakhon valkiaistani!"
Ja makuulle mennessään metsänkävijä pyyteli:
"Maahiainen, maanalainen, maata pyyän maatakseni, ajakseni, en iäkseni, Jeesuksen nimen kautta! Herra siunakhon maata, ja maahiaisen vuuetta!"
Kun erämies näin uskoi itsensä taivaanherran ja maanherran haltuun, sai hän nukkua rauhassa. Eivät häntä häirinneet kiveliöiden lukemattomat öiset kummitukset. Erämaiden entisten kiertolaisten, vanhojen lapinäijien hengetkin, jotka toisinaan pororaitoineen helisten ja paukkuen laskettelivat halki korpien, ohjasivat silloin kulkunsa ohitse.
Mutta jos ylpeillen heittäytyi levolle erämaan öiseen syliin, saattoi käydä niinkuin Turtolan Lankojärvellä Saaren Salkko-äijälle, joka kyllä tiesi, mutta oli niin ylpeä, ettei välittänyt, vaan aikoi väkisin viettää yönsä Repovaaran kiveliössä. Yöllä ajoi maanisäntä kovalla remulla nuotiolle ja oli äijän tappaa.
Vanhaan niittysaunaan yöpyessään kulkija siunasi jumalansanalla saunanhaltian ja itsensä sekä sanoi: