Tämän aikaisen kesän alkupäivinä Aapo toiveikkain mielin kirjoittaa: "Jo Tämä on Erin omasen lämmin ja varhainen kevä ei sitä ole mies muistiin monta sen laista Kevättä… nyt on toive kaikesta laista jos Jumala sois hyviä ilmoja marioja Joka laija ja muuta Kaikkia Jo palkittis menneen vuoden Kurijuutta hyvästi."
Kesän aikana on Aapolla "Pouta ja lämmin kovasti", väliin "virheetön pouta" ja "Pouta Ponneton Pohiasesta", väliin oikein "mettä Sian Poutakin" sekä "sees niinku Kupari", joskus taas "Pouta viikko kelvollinen", vaikka se toisinaan "peltoia liinahuttaa". Mutta on vuorostaan taas "Kaunis Puoliselvä ilma" ja taivaalla hajapilviä taikka liennepilviä taikka "ohutta pilven resua". Väliin myös sataa pirskoo, pitää sateen tuheraa, sataa aika tavalla, lujasti, jopa "Kauhian Kovasti". Sataa joskus miltei koko kesänkin, niin että kirjanpitäjä saa merkitä: "Se on mainio mätö kesä 3 päivää on ollu poutaa heinän aiala" (1871). Joskus taas puhaltaa kuostepohjanen, jopa äityy lietsomaan kuukausimäärin, ja silloin täytyy tulla kirjaan (25.8.1878): "Tämä on Se mainio pohias kesä ku Juhanekselta on kääntyny pohiaseen niin ei ole liikkunu sieltä, imeeksi on juuri ympäri pyörähtäny. Se oli io keväilä pohias kavon, pohiainen kariuu kauhiasti koko päivän."
Ukonilmat on myöskin tarkoin merkitty kirjaan. Joskus sattuu oikein "Kovasti Muistettava Ukkosen Ilma". Toisina kesinä ukkonen liikkuu harvoin, mutta toisina se taas myötäänsä kulkee, niin että Aapo saa tuon tuostakin kirjata: "Ukko Kulki ia paniki vielä… Ukko pani aamula ia päivälä… Ukko Pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja salamat Läikyit yön pimeytessä ihanan kirkasti ia sato… Ukon iiliä pyöryiä ia kuohuia on kulkenu mutta ei ole täsä satanu". Hallat on niinikään aina muistettu. Miltei joka kesä halla "rippo ia räpistelee potonkaalia" taikka "syö" ja "panee", monesti se on "melkein kova", joskus "hirmusen kova ia se mokkaa peltoja oikein." Väliin kesäkuivana liikkuu "tuppihallakin", ja joskus pakkasien pelosta tehdään "sirppihallaakin". Elokuun 20-22 p:nä 1857 "näytti halla hirmusta haamuan Sangen peliättävälä muodola Ja uhkas Ihmis Raukkoia näliälä Jotka Jo Entistään olit hyvin hätäntynet mutta sen varieli Kuitengi Jumala Imheliselä tavala vaikka luode tuuli ankarasti Ja sato äppöiä Ja oli Kylmä niin Joka yö nousi nuori pilvi luoteelta Kuitengi Rikko vähän pottomaita Ja arinta lakua."
Kesänaikainen Lapin räkkäkin saa usein merkintänsä. Sattuu joskus, kuten 1862, sääsketön kesä, ja siitä piirtää Aapo kirjaansa: "Se on Se Sääsketön kesä Eipä niitä ole huoneesa palion yhtäkään niin ku kevä parhaten. Siitä laista huono tuli uosi, sen pääle ei loppunu hyvään sääsketön kesä."
Riihen puinnit ja vuodentulo on aina syksyisin pantu kirjaan. Saamme siitä lukea hyvät ja huonot vuodet, kamalan katovuodenkin 1867:n kulun ja tulokset: "nälkää kuuluu Joka Suunalta… hätä Leipää laitetaan nyt io iostaki… luppoia täälä nyt syötään palion… iauho leiviskä maksaa täälä 5 markkaa… Suomestaki kuuluu näliän kuoloa — koko mailmasta kuuluu Surkiaa hädän huutoa… Ei nyt naura Rovaniemiläisekkään Lapin olien Syöntiä ku Parhaita höökäreiläki on olki huhmari pirtin loukosa ia vanteen sisään lyötään leipää — ia Rahaa ei ole ollengaan… nyt on kova aika, Jumala itte tietää miten viimen käynee." Hyvinä vuosina taas Aapo voi merkitä: "io Se Kerta tuli pelto täysilleen, kuivanu vähin on, io se anto Jumala Leipää, hyvä vuosi, verraton Kaikesta, hyvä heinän teko moni pässy io heinästä, ia kaikkia maan kasuia yltäkyllin, marioiaki Joka Laija" (20.8.1878).
Joka syksy on merkitty kirjaan lehden lähtö sekä "maan ja puun ruska", ruohojen ja lehtien syksyinen väri. Väliin on "Ruska hirviä sekä puusa että maasa", väliin taas "Ruska puusa Joksiki kaunis eikä maa Ruskakaa paha", taikka "Ruska on hyvin helevä". Sitten seuraa syksyn sateet toljauksineen, tulee ensin "lunta livuksi" ja viimein paukahtaa täysi talvi, joskus jo Ristinpäivältäkin — 14 p. syysk. — eikä "enämpi löysää", niin että "Kyllä tämä on aika Kiriaan pantava asia". Vuoden loppuessa voi Aapo toisinaan antaa todistuksen: "Vuosi on taas Loppunu talvi on tähän asti olki mainion kaunis ilmoile että sitä ei vielä talveksi tiijäkään." Ja talvipäivän seisahtuessa hän huoahtaa: "Talvi Päivä Seiso eelä puolen päivän Kiitos Jumalalle päästiin myötäselle." Ihastuksella merkitsee kirjoitusmies auringon ensimmäisen näyttäytymisen uudelle vuodelle: "Kaunis Seesilma Aurinko armasti paisto jo vähän aikaa taas meile" (3.1.1885).
Alituiselta luonnontarkkaajalta eivät suinkaan jääneet erikoiset luonnonilmiöt huomaamatta. Milloin on "eriskummilinen" kesä tai talvi taikka syksy, milloin taas "aurinko kummittelee", taikka revontulet ilmestyvät kaakosta, taikka "tulee suvi kuin pyssystä" keskelle tammikuun pakkasta; ja sekin on ennen näkemätön kumma, kun syksyllä "maakivet ovat puhtaat lumesta vaikka satelee lunta ja kartuttaa maan ja puun pääle mutta ei kiven pääle, vaikka ovat kuopala, niin ovat lumesta puhtaat niin ku olisit lämpimät." Kaikkein suurimpia kummia on, kun syksyllä 1858 "näkyy suuri Pyrstö tähti aurinkon ja otavan välilä". Siitä merkkiää Aapo lokak. 20 p:nä "Tällä vijkola Katos pyrstötähti (Tonatin nimi) Sen Kijre Juoksu näytti olevan Itä pohiasta Länsi Etelään alta otavan Sen Kumma pyrstö näytti olevan arviolta 5 syltä pitkä Ja näkyään kuin auringon Sääri Laivalta Leviä Ja umia Ja auringosta ulos niin Kuin auringon Sääri tavallisesti pruukaa mutta Laiva suiu Itä pohiasta Kohti näytti Kuin olis hänen Kijre kulkunsa sujuttanu pyrstön Laivaa Jälkijnpäin — Tämän Juoksu on vastaan muita Kierto tähtiä Se on nähty melkein koko mailmasa." Kuvauksensa on saanut myöskin "ihmeellisen merkilinen Tähti suihtu", joka tapahtui marrask. 27 p:n iltana 1885: "Mutta se oli mahoton jonka laista mie en ole nähny Ku niitä sinkoili juuri aivan yhä satoja yhtä aikaa niin että koko taivas pani yhtenä Suittuna isompia ja pienempiä net menit aivan länsi etelään niin isot muutamat että iuova näky ku sammuit." Aikakirjaan merkittävä asia oli myöskin vuoden 1866 lokak. 7 p:n hirmumyrsky, joka oli niin "hirmusen kova Erittäin puihin mettisä että ios maailmaa Seiso niin sen iäliet tuntuat varmaan Satoia uosia eikä ole ollu useihin satoihin uosiin sen laista Puun kaatua kun nyt oli Se kaato kaickiin vahvimatki puut ia taitteli niin ku luokua niin ettei pääse kulkemaan mettisä, ia väänsi mullan ia kiviin kansa kumoon kotivaaran aihkitki ei auttanu." Paperille pantava kumma on sekin, kun "Pari käkeä lentelee täsä vainioita ia istuat pielisä ia seipäisä ia ovat kesuia kummallisesti ia mokon Ranta aitan takana oli vene oikiasa iohon teki yhen munan ia mokon kalle ampu Sen naaraan." Seuraavana vuonna on Aapo tähän lisännyt: "eibä siitä ole ollu mitään taikaa Uosi on io kulunu ei muuta ku kalle on nainu tänä kevänä".
Kesäiset lohenpyynnit ja saaliit on Aapo tavallisesti vienyt kirjaansa. Elokuussa 1856 on merkitty: "lohia on saatu heitola mie sain Ala Karisa 18 parassa yönä", ja taas: "Ala Karista lohia 33: yhteen", sekä 1869 heinäkuussa: "Lohia saahan vähän. Pavot alhala ei saa olla kiini Se on väylä viimenki päätetty auki ia kemiläisten väki valta on nyt toki viimen lopula… Se on nyt väylä auki ei saa panna kiinni." Väylän avattua ruvetaankin saamaan lohia, mutta otetaan niitä säälimättä: "Kutu Lohia on taas pyytäneet kovasti ei kuunela lakia… Kutu lohet on täälä perin hävitetty… Lohia on tähän asti saatu tääläki hyvin ia Kaukosesa viisi kuusi sataa" (29.6.1873). Mutta sitten jo esim. 1884 näemme: "Lohia saaskennellaan" sekä 1886: "Lohia ei nyt taija olla ollenkaan", ja 1893: "Lohia vähin saahan." Metsälinnuistakin ja oravista Aapo nuorempina vuosinaan pitää kirjaa. Marraskuussa 1859 näemme: "Oravatki vaikene, on vielä aivan tulikko oravia joku… Mie tulin oravista Ja sain päivän pääle 10 vaikka on lunta Kortteli toista Oravila on hyvä hinta, mennä uona oli Korkein hinta 3 Ruplaa 50 Kop. Rihma: nyt toivotaan Samaa ja vielä Enämpääkin Kolarin markkinoila on Saatu 4 Ruplaa." Ja 1861: "Oravia Saatiin hyvin: mutta myytiin halvata 2 Ruplaa Rihma; markkinoisa saatiin 2 Kup. 25 kop." Syksyllä 1868 on merkitty: "Lintua on peräti vähä… oravia ei ole ollenkaan nyt."
Leipää täytyy karussa Lapissa useimpien eläjien joka vuosi ostaa, vaikka Herra hyvällä vuodella siunaisikin. Siksi leivänhinnat ovatkin aina päivän tärkeimpiä asioita, ja Aapokin ahkerasti muistaa niitä merkitä kirjaansa. Niinpä syksyllä 1852 "Jyvät maksavat 5 Rup. tynnyri ohria", ja 1857: "Tänä uona on maksettu siemen tynnyristä 12 Rup. Ja hätä olis tullut Ilman Kruunun Siementä", sekä 1861. "Jyvät maksaa 7 ja 8 Rup. ohrat eikä saa sittenkään." Nälkävuonna 1867 "jauho matto maksaa Kittilän markkinoila 70 markkaa — Torniosa 56 mark." Huhtikuussa 1870 luemme: "Elo on täälä kallista matto 50 markkaa, iauho £ 3 mark. 20 penniä; ohra tynnyri 30 mark; Ruvis tynnyri 40 mark: Oulusa ohrat 14 mark. Rukiit 16 mark. Torniosa ohrat 20 mark. Ruk 22 m. Kyyti sen tekee ku ei saaha prahin vetäiä vähälä eikä paliola." Sitten 1893: "Elo on kyllä halpaa ku olis Rahaa — 20 markkaa 100 kilon S. Rovaniemesä. ei se ole tyyristä".
Tervaa poltettiin Vene-Aapon aikoina Kittilässä vielä parhaasta päästä, ja joka kevät joen auettua lähdettiin laskemaan tervalauttoja alas. "Tervalautat huilaavat", on Aapolla miltei joka keväisenä kirjaanpanona. Aapo itsekin joskus poltti tervaa. Niinpä "Uona 1863 on minula taas tervan Pruukia vähän vanhaan hautaanin Porovaarassa — 60 poron kuormaa — Ulos iuoksi 25 tynnyriä, net Jäit tulevaan uoteen eli syksylä Jos sopis alasvienti." — "Ei sopinu hinta on syksylä ylön halpa 3 Rup. 75 kop. — keväilä saatiin 4 Rup. 75 kop. — niitä langes sanomaton palious tervoia." Mutta syksyllä 1862 oli terva hyvässä hinnassa: "Tervoista saatu Torniosa 8 Rup. 5 kop. tynnyristä", Kymmenin tynnyrein Kittilän miehet tervojaan juonsivat alas, 1863:kin helluntaimaantaina "Erkkilän laurin terva lautta menee alas 70 tynnyriä kuinga käynee".