— Älä mene, jumalanvilja! Tule miehen päälle!
Eikä toista kutsua tarvittu. Karhu käännähti takaisin ja ryntäsi karjuen miehiä kohden. Mutta Salkko, vankka ja peloton etumies, odotti keihäs tanassa, ja kun peto kavahtaen kahdelle jalalle ryntäsi mies miestä vastaan, työnsi hän länsänsä sen rintaan. Se sattui onteen, lavan ja kyljen väliin.
— Nyt miehet, pistämhän ja lyömhän! hän huusi katsahtaen taakseen.
Mutta kaikki olivat karanneet metsään, vain lomohousuinen Kurun Heikki kirves kourassa katsella killisteli puun varjosta.
— Tule ja anna sen metsäläiselle kirvestä kalloon! karjui Salkko Heikille.
Arastellen löntysti Kurun ukko lähemmäksi häristellen kirveellään.
— Lyö päähän, lyö päähän, lyö jumalanviljaa päähän! keihäsmies karjui.
Heikki kohotti taas kirveensä. Ukon huulet vain pelosta poimusivat ja roikkuvat housut lepattivat, kun hän olan takaa vetäisi kirveellään ja hotaisi — Salkon länsän varren poikki.
— Sinä, perkele, tappelet kontion puolesta! noitui Pääkön ukko.
Sillä peto pääsi taas irti. Ja niin kiittämätön se oli, että oikopäätä hyökkäsi pelastajansa kimppuun, nujertaen hänet jänkään. Hätä siinä Kurun äijälle tuli, kun kontio reuhtoi päällä ja repi reisiä. Partakarvoista pidätteli Heikki karhua ja parkui: