Viimeisestä riihestä heitettiin paikoin viimeinen lyhde, parikin, puimatta. Latvoja vain rusattiin seinään, niin että enimmät jyvät karisivat pois, sitten nostettiin lyhteet takaisin orsille, lyhde kumpaankin peräloukkoon. Karunkilainen sanoi niitä "hiirenlyhteiksi", tarkoitetuiksi hiirille ruoaksi, "ettei hiiret sitten aittoihin tule", ylitorniolainen ja Turtolan mies taas tahtoi, että "hiirikin saa joulumurkinan". Sanottiin myös, että lyhteet heitettiin "pääsiäisämmiksi"; toinen lyhde oli "pääsiäisämmä", toinen "pääsiäisäijä". Lyhteet saivat olla nurkissaan seuraavaan vuoteen, kunnes riihi oli puhdistettava uutta puintia varten. Siellä "ne olivat niinkuin oottamassa toista viljaa, ettei pääse katkeamhan, jotta anna sitä hyvää on seuraavhan vuothen."
Sitten viimeisestä riihestä päästyä tuli "työloppu", ja saatiin "varttapuuro", eli "puintipuuro", käsikivillä jauhetusta viljasta keitetty puuro. Turtolassa annettiin riihimiehille juustoakin.
Riihestä korjattiin jyvät aitanlaareihin pitämään talonväkeä talvikautena leivässä. Siunaten ja varaten ne sinne pantiin. Turtolan ukko varisteli hiukan viljaa aitanparren alle hiirille, sanoen:
"Tämä on teän osa, ja teän pitää tytyä siihen!"
Tepastolompolon vanha emäntä manasi:
"Hiukka hiiren hampahaseen, kaima kakertajan kurkhun! Kala nielläkses, toinen kottistaakses! Jos kosket, niin kohta kuolet!"
Riihityön päättyessä olivat maanraatajan kaikki kesätyöt ja toimet päättyneet. "Maanäiti" oli palkinnut raatajalapsensa: heinät olivat suovissa, sauroissa ja ladoissa, nauriit ja perunat kuopassa sekä viljat aitanlaareissa. Oli taas päästy siihen aikaan vuodesta, jolloin joutuivat
"Nauriit kuophan, mies sauhaan, ja poro karhakhan."
Ja pellonmuokkaaja sai taas ruveta ennustelemaan syksyn ilmoista seuraavan kesän laatua.
Härkinmylly