Sirppiä ei koko leikkuuaikana saanut tuoda pirttiin, sillä silloin olisi tullut halla, ja "pakkanen syönyt pellot". Asetettiin sirppi vain, jos kartanoon tuotiin, johonkin reikään aitan, tallin taikka navetannurkassa. Eikä saanut pellolla koskaan antaa sirppiä toiselle kädestä käteen, vaan piti viskata se maahan, josta toinen sai sen ottaa. Jotkut teettivät sepällä sirppinsä ponteen pikku renkaan, "sammakonpöläkhen", joka leikatessa helisi ja pelotti pois sammakot leikkuumiestä säikäyttämästä.
Leikkuun loputtua "sirpit panthin pathan", kuten sanottiin, tarkoittaen, että keitettiin "sirppipuuro" ja "piethin pienet peihaiset". Muoniolaisemäntä keitti sirppipuuron ensi riihen uudisviljasta ja kutsui sitä syömään nekin, jotka olivat palkkaväkenä olleet leikkaamassa, "ja ittellisvaimot pi'it sen hyvänä". Sanottiinpa hänellekin, joka oli viimeisen korren katkaissut: "Pitää vain sirppipuurolle tulla, kun leikkasit viimeisen pellon!" Mutta jos joku leikkuuaikana oli sirpillä haavoittanut sormensa, hän "menetti sirppipuuronsa". Kalaa ja perunoita oli myös sirppipuuron kanssa pöydässä, Kolarissa lisäksi viiliäkin, ja Kaukosessa tasattiin "sirppijuusto", ja "se oli leikon loppu".
Kittilässä vietiin sirpit talveksi aittaan. Siitä saatiin arvoituskin;
"Kesät viuhkaa, vauhkaa, talvet aitanlaarissa makaa!"
Monesti jo leikkuuajan lopulla ankarat jumalanilmat ja pohjoistuulet häiritsivät sirppimiestä. Toisinaan nousi pohjoisesta taikka idästä pilviäppöjä, paksuja harmaita heuvaleita, jotka kuuron toisensa jälkeen ropsivat vettä taikka roiskivat lumiräntää leikkaajain selkään.
"Äppöjä sataa, pakkanen tulee, leikata pitää, olla Jumalan kanssa kilpasilla,"
sanelivat leikkuumiehet. Jotkut sitoivat porontaljan selkäänsä, etteivät hartiat olisi kastuneet.
Monesti olivat karun maan muokkaajien leiväkset niin lopussa, että täytyi jo ennakolta kovalla kiireellä ehättää eloa riiheen ja puida "nälkäriihi". Käsikivillä ensi hätiin pyöräytettiin viljat ja keitettiin nälkäisille vatsoille uutispuuro.
Sitten pitkin syksyä toimitettiin tavallinen riihitseminen. Varstoilla puitiin eli tapettiin viljat, joita oli lattialle ladottu "krateihin", "ristakoilla" eli "ränsillä" seulottiin oljet pois ja sitten jyväkasa, "nisä" eli "riiho", viskattiin "piolla", niin että "seinhäisjyvät" erosivat "raihaisjyvistä" ja ruumenista. Lopuksi pohdettiin käsipohtimella pöly pois ja seulalla seulottiin "virnhet" erilleen.
Riihiaikana kävivät mökinmuijat, "riihimorsiamet", ainakin Kittilässä, isoisten luona riiheltä riihelle, tehden tulen riihen luo, keittäen kahvit ja tarjoten sitä juuston kanssa mustille riihimiehille. Palkkioksi riihenomistaja antoi eukkojen pussiin jyviä.