— "Muistatkos, siinä on eräs kaunis kohta."
— "Siinä on montakin kaunista kohtaa."
— "Kyllä minäkin sen tiedän. Mutta siinä on eräs, joka sopisi tähän."
— "Veneesenkö?"
— "Ei, mutta tähän tilaisuuteen. Se on niin ihmeen ihana kohta."
— "Kuinkas se kuuluu?"
— "En muista kuolemaksenikaan. Vaan maltas, kielelläni pyörii… Jo muistan; se kuuluu: Vait…"
— "Entä sitten?"
— "En muista muuta, mutta näin se alkaa: vait! — Ihmeen ihana kohta."
— "Totisesti. Mutta aika kuluu, ja luulenpa muijain ikävöivän meitä; kello onkin 1/2 3."