— "Minun täytyy olla mukana näyttelemässä."
— "Sinunko? Sinäkö vanhoilla päivilläsi kometiantiksi? Juokse järveen!"
— "Ei nyt juosta järveen eikä suohon!" tiuskasi Rauhalinnan kreivi.
"Asia on nyt kerran niin, ja sinun pitää auttaa minua, jos olet veli!"
— "No, no, Mikko, älä suutu! ilmanhan minä vaan sanoa päläyttelen." Ja Kaarle kreivi otti veljeänsä kaulasta, suuteli häntä ja sanoi: "kyllä sinä olet hyvä mies, Mikko, mutta lapsi sinä olet. Vaan sano, missä voin auttaa; sen teen kernaasti."
— "Vieraiden kokoonnuttua katoamme me vähäksi aikaa, Amelie, Beata, Alfons ja minä. Me pelaamme, näet. Sylvesterillä lähetän tiedon, milloin kaikki on valmis, ja sitten pyydät sinä kohteliaasti vieraita astumaan teateriin."
— "Liiteriin, niinkö, hahaha!"
— "Teateriin! kuuletko, ihminen, teateriin?" tiuskasi jälleen veli.
— "No, niin, niin, teateriin. Hyvä! Tehdään niin. Minä rupean isännäksi. Mutta saakelin hyvää sinun viinisi vaan on. Hahaha!"
Vähitellen kokoontuivat vieraat, yksi toistansa aatelisempi. Rouvat kuiskuttelivat keskenänsä, nuorukaiset samoin ja vanhukset myös, ja kaikki puhelivat vaan näytelmästä, sillä kaikki tiesivät asian. Rouva A. sanoi rouva B:lle, että seuranäytelmät kyllä ovat hyviä, mutta kun on oltu esimerkiksi kuninkaallisessa teaterissa Tukholmassa, niin — — ja muuta hän ei sanonut, veti vaan alahuulensa vähän kurttuun. Rouva B. oli samaa mieltä. Hän arveli, ken kerrankin on nähnyt Pietarissa franskalaisia artisteja, niin sille on seuranäytelmä myöskin — tuommoinen kurttu alahuulella.
— "Minä puolestani luulen, että koko näytelmästä tulee fiasco!" sanoi aatelismies Ruprecht ja kiinnitti lasiansa vasemmassa silmässä.