— "Ei tee mitään, hyvät herrat, ei tee mitään; me saamme komediasta komedian," sanoi Albrecht, pitäjän rikkain nuori herra.
— "Te olette aina yhtä sukkela," sanoivat nuoret miehet kuorissa rikkaimmalle herralle. Ja neitoset mutistivat suutaan ja lempeimmillä silmäin siherryksillä sanoivat:
— "Tosiaankin, sukkelasti sanottu!"
— "Komedia komediasta," kertoi Albrecht entisen sukkeluutensa.
Vaan pianpa katosi talon väki.
Kaarle kreivi huomasi tuon, ja hänen sydämmensä vavahti: hän pelkäsi veljensä joutuvan häpeään. Senvuoksi koetti hän lohdutella itseänsä Rauhalinnan vanhalla Bordeaux'illa.
— "Missäs kreivi on?" kysyi viimein joku.
— "Anteeksi, herrat," sanoi isännän sijainen. "Veljeni meni liit … tuota noin, hän meni valmistamaan vähäistä huvitusta." Ja itsekseen hän lisäsi: "Mikko parka!"
Äkkiä tuli Sylvester ja kuiskasi hänelle:
— "Herra kreivi, nyt!"