Sillä kannalla olivat asiat, kun viimein taivas lähetti hänen avukseen erään olennon, joka nähtävästi oli selvittävä koko tämän pulman.
* * * * *
Eräänä aamuna, Niilo herran vielä maatessa, astui hänen mataminsa elikkä emäntäpiikansa ensimmäiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikä aikaakaan, niin astui sisään muuan nuori, pulska herrasmies, joka nähtävästi ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla äänellä kysäsi vieras:
— "Täälläkö tohtori Nieminen asuu?"
— "Täällä," kuiskasi matami.
— "Onko hän kotona ja missä hänen huoneensa?"
— "Kotona hän on," vastasi matami entistä hiljemmin.
— "Mitä varten te sopotatte, matami?"
— "Hiljaa, hyvä herra, hiljaa Herran tähden; tohtori makaa vielä, hän valvoi koko yön."
— "Se ei ole totta."