— "Sallikaa esitelläni," virkkoi hän, "paras ystäväni, tohtori Yrjö
Anttola."
Yrjö teki kumarruksen taiteellisesti.
— "Hauskaa varsin," virkkoi Laura, kohottautuen sijaltaan.
Aina tervehti ääneti ja puuttui pian Niilon kanssa puheluun.
— "Helsingistäkö tulette, tohtori?" kysäsi Laura.
— "Viimeksi sieltä."
— "Kuinka onnellisia ne, jotka saattavat asua Helsingissä!"
— "Mitenkä niin?"
— "Siellähän on niin paljon hyvää ja kaunista, jota me pikku kaupungin asukkaat ainoastaan kangastuksena ihailemme."
— "Ja päin vastoin myöskin, sen vakuutan. Maaseutujen pikku kaupungeissa kohtaa pääkaupunkilainen puolestaan usein semmoista, mitä hän kotonansa ei edes kangastuksenakaan näe."