— "Esimerkiksi?"
— "Esimerkiksi," puhui Yrjö, yhä enemmin vilkastuen, "kun kasvien tutkija salolla kulkiessaan yht'äkkiä huomaa mäen rinteellä ihanan liljan…"
— "Suokaa anteeksi, liljoja ei kasva metsässä."
— "Tavallisesti ei, mutta ken tietää, neitiseni, mitä lämmin etelätuuli saattaa kantaa sylissään! Se tuo joskus liljan siemenen, pudottaa sen kainoon paikkaan, ja siemen…"
— "Surkastuu ja kuolee, ennenkuin on itämäänkään ruvennut."
— "Ei, neiti, ja tuhat kertaa ei!" huudahti Yrjö.
— "Mutta mitä tämä kasviopillinen esitelmä oikein tarkoittaa?"
— "Se on kokemustani vaan. Katsokaas, neitini, luonnon ikuinen kukka on nainen, se on Luojan jaloin työ. Ja minä olen nähnyt noita useita, loistavia kukkia muilla mailla, isoissa ansareissa, ja sen vuoksi, tultuani maan sydämmeen, olen suuresti ihastunut, huomattuani siellä liljan, ylevän ja viehättävän."
— "Tosiaankin!"
— "Neitini," virkkoi Yrjö, "tuo oli ihailemani liljan kaunista kieltä."