Viskaalin rouva sattui istumaan juuri Yrjö tohtorin toisella puolella.
Hän kysäsi:
— "Kukas se on kirjoittanut tuon kertomuksen, josta puhuttiin?"
Yrjö herra oli hyvin ärsytetyillä hermoilla. Hän vastasi lakonillisesti:
— "Walter Scott."
— "Ah niin, se armas Walter Scott," huokasi viskaalin rouva. "Hän ei voi kirjoittaa muuta kuin delicatesse."
Laura kuuli tuon.
— "Olettehan veitikka," sanoi hän hiljaa Yrjölle ja katsahti häneen.
Taivas, tuota katsetta!
Ensimmäinen française alkoi viimein. Yrjö Lauran ja Niilo Ainan kanssa tanssivat vastatusten.
Mitä keskusteluja Lauralla ja Yrjöllä oli, siitä ei ole varmaa tietoa. Sen tiedän vaan, että Yrjö tanssin jälkeen oli kuin haltioissaan. Mennessään nuorten herrain kamariin astui hän epähuomiossa lihavan Forsblomin jalalle ja pyysi — myöskin epähuomiossa — anteeksi laihalta. Bufetissa aikoi hän käskeä itsellensä putelin seltterivettä, mutta ajatuksissaan käskikin voileivän. Hän läksi viimein kuistille vilvotteleimaan. Vähän ajan perästä tuli Niilo sinne, haettuansa häntä turhaan joka paikasta.