— "No viimeinkin tapasin sinut," sanoi Niilo.
— "Hm," vastasi Yrjö ajatuksissaan.
— "Mitäs sinä täällä teet?"
Yrjö ei kuullut.
— "Mitäs sinä täällä teet?" toisti Niilo kysymyksensä.
— "Mitäkö teen? Minä … ja mitäs se sinuun koskee?"
— "Kuinka?"
— "Oletpa vähän hajamielinen, ystäväni," sanoi Niilo tyyneesti.
"Laurako sinut semmoiseksi saattoi?"
Lauran nimen lausuminen koski Yrjöön kuin sähkövirta. Hän heräsi ajatuksistaan ja kiihkeänä tarttui Niilon käteen:
— "Laura, niin kyllä, tuo ihmeellinen tyttö. Haa, hän saattaa tehdä ihmisen hulluksi."