— "Voiko autuaita olla maan päällä?"
— "Voi kyllä, kun rakkaus heidän sydämmensä sitoo."
— "No, mutta herra pastori!"
— "Niin, neiti; autuuden esimakua tunnen aina, kun olen läheisyydessänne, ja autuas olisinkin, jos — —"
— "Jos!?"
— "Jos teidän sydämmessänne olisi samoja tunteita minua kohtaan kuin minun sydän parassani on teitä kohtaan, neiti Beata."
Neiti ei vastannut, hän vain nypli hyppysillään kukkasta kädessään, ja nyt vasta hänen mielessään oikein ihanalta näyttikin tulevaisuus papin rouvana.
— "Beata, sinä et vastaa!" kuiskasi pastori kotvasen kuluttua ja otti neitoa kädestä.
— "Beatus! Mitä vastaisin enää?" kuiskasi neiti, ottamatta kättään pois.
— "Minä uskallan siis toivoa, että taivaan tähdet näkevät tällä hetkellä — — —"