— "Siltä puolen siis asia selvänä. Mutta nyt on kysymys, kelle kenenkin luonne paremmin sopii. Sinä olet hidas flegma."
— "Ja Laura on samallainen. Aina taas on vilkas, hetken tunteitten lapsi, sangvininen."
— "Ja semmoisen sanovat minunkin olevan."
— "Aivan oikein. No?"
— "Samallaiset luonteet eivät sovellu yhteen."
— "Päinvastoin, nehän juuri sopivatkin. Kant sanoo…"
— "Heitä, veli kulta, Kantit syrjään nyt, sillä Kant ei ollut nainut eikä siis ymmärtänyt oikein näitä asioita. Luonteitten vastakohtaisuus puolisojen välillä näes synnyttää ihanan sulosoinnun, joka on avioelämän onni. Toisen herkkätuntoisuus tasautuu toisen tyyneydessä, ja toisen hitaisuutta elvyttää toisen vilkkaus. Kun taasen molemmat ovat aivan samallaisia luonteiltaan, niin heidän hyvät puolensa tosin astuvat esiin kaksinkertaisessa valossa, mutta samapa on laita hyväin puolten vastakohtienkin."
— "Hm! Melkeinpä sinä olet oikeassa. Mutta mitä apua meillä on näistä filosofioimisista?"
— "Nyt on vielä yksi asia selville saatava: kumpainenko, Laura vai
Aina, sinua rakastaa."
— "Ja kumpiko sinua," lisäsi Niilo.