Äänettömyys jälleen.
— "Kuules ystäväni," virkkoi Niilo uudelleen. "Ottakaamme nyt järki avuksi, älkäämme antako tunnon yksistänsä vallita."
— "Tehkäämme niin!"
— "Mitä sanoo tuntosi?" kysyi Niilo.
— "Se sanoo, että olen rakastunut kumpaankin, aivan kuin sinäkin."
— "Entäs järkesi?"
— "Järkeni … järkeni … sanoo samaa. Sinun laitasi kai on päin vastoin?"
— "Mitä tarkoitat?"
— "Sitä, että ensin sanoo järkesi ja sitten tuntosi aivan samaa."
— "Totta kyllä."