— "Mieleni tekisi heti paikalla…"
— "Ja mikä estäisi! Sallitteko?"
Ja tohtori sairaansa kanssa tanssivat, tohtorin lallattaessa ja rallattaessa kaikki nuo Straussin pianot ja fortet, vaikeroivat ja hurmaavat sävelet.
Heidän tanssinsa keskeytyi sillä välin huoneesen tulleen isän taputuksista;
— "Bravo, sairas ja tohtori, bravo! Oikeinhan te tanssitte avec blessir, kuten viskaalin rouva sanoo."
— "Suokaa anteeksi," virkkoi Yrjö, "mutta Aina neidellä oli niin hauskoja muistoja eräistä tanssiaisista Helsingissä, ja kun minäkin olen suuri tanssin ystävä…"
— "Niin pistitte tanssiksi, aivan oikein. Niin, muistan minäkin ne.
Siellähän myös ensi kerran näimme Niilo tohtorin. Hänen uusi teoksensa
oli ilmaunut silloin, ja hänestä puhuttiin paljon juuri sinä iltana.
Emme kumminkaan tutustuneet vielä silloin."
Aina löyhytti liinallaan vilvoitusta kasvoille, joille oli hehkuvan punan nostanut — luultavasti äsköinen vilkas tanssi.
Yrjö ajatteli toisin.
Laura tuli kutsumaan puistoon suurukselle.