— "Minä näette pelkään…"
— "Nähdä minua unissanne, niinkö?"
— "Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa.
— "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!"
— "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minä tarkoitin ihan toista. Minä näette pelkäsin teidän suuttuneen, kun sanoin nähneeni teistä unta."
— "Vai niin, te siis vain narrasitte?"
— "En narrannut, en," vakuutti Lauri.
— "No mutta minkätähden minä olisin suuttunut siitä?"
— "En minä tiedä, minä päätin vaan siitä, kun te niin vetäysitte akkunasta pois ja sanoitte: hyvästi."
— "Herran tähden, kuinka te vielä olette naiivi ja ujo, voi, voi!"