Kirkas puna lensi Annin kasvoille, mutta hän, niinkuin neitoset aina, osaavat sen jälleen poistaa, kun tahtovat. Hän sanoi huolimattomasti:
— "Mitäs te sitten sanoitte?"
— "No, mutta," arveli maisteri itsekseen, "pitääkös minun nyt uudistaa taanoinen tuhmuus?"
— "Mitäs se sanoittekaan? Kertokaa."
— "Sanoin, että unissani olin nähnyt teitä."
— "Entäs sitte?"
— "Ei muuta mitään."
— "Hm."
— "Hm."
— "Mutta mitäs te nyt oikeastaan tarkoitatte?" kysäsi Anni, ja suu, tuo pieni ruusuinen suu, oli taas niin vallaton.