Aamiaisen jälkeen kohtasi hän Annin yksin.
— "Neitini," yritti hän puhumaan ja pysähtyi, sillä kaksi taivasta näkyi jälleen.
— "Herrani?" vastasi toinen.
— "Te olette luultavasti … hm…"
— "En ole ensinkään hm."
— "Ei, mutta minä tarkoitan sitä, että te…" ja Lauri nolostui yhä enemmin.
— "Mitä niin?"
— "Että aamulla, kun teidät näin…"
— "Niin mitä sitte?"
— "Niin minä tulin sanoneeksi teille jotakin…"