* * * * *
Kotia tultuansa Sjöblom'in taloon, pistihe Niiranen ensin omaan kamariinsa tuparakennuksessa ja heitettyään kalamiehen tamineet pois astui kyökkiin hänkin, juuri kuin Sjöblom oli päättänyt kertomuksensa.
Niiranen oli talon ystävä, semminkin lasten.
— "No Niiranen setä! Kas sinullakin on noin hirmuisen paljon kaloja!"
— "Niin mutta kuules, setä, katsopas tuota papan haukea!"
— "Niin, mutta koetas nostaa sitä!"
— "Niin niin, mutta katsos millaiset hampaat sillä on!"
Lapsilauma oli piirittänyt ukko Niirasen joka haaralta. Hän istahti tuolille, otti Liisun syliinsä ja puheli:
— "Kyllä se teidän isä saa suuria ja koreita kaloja, mutta ei se sentään niin kauniita saa kuin setä. Setä saa väliin kultakalojakin, ja niitä ei tarvitse keittää eikä paistaa."
Ja hän veti taskustansa paperikäärön ja antoi siitä neljä kultaista kalaa, yhden kullekin lapselle.